 |
|
|
|
||||
|
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu.
SFM-toimitus on perhokalastanut lohta Ylä-Tenolla ja Inarinjoella jo kymmenisen kesää. Tämä alue Tenojoen vesistöä on valikoitunut Pasin lohiretkien kohteeksi, koska hän kalastaa yleensä vain rannalta. Pyysin Pasilta neuvoja ja perho-ohjeita, joilla aloittelevakin lohenpyytäjä voi onnistua tällä perhokalastuksen vaikeimmalla osa-alueella.
RAUTANAULA ja SARVIJAAKOT Perhojen koko valitaan tilanteen mukaan. Kuten sidosohjeista näkyy, jokaisesta perhosta kannattaa sitoa ainakin kolmea eri kokoa. Sarvijaakkojen väri mukaillaan ympäröivän luonnon mukaan. On tarkkailtava veden, pohjan ja tunturin väriä. Perhon on sulauduttava ympäristöönsä. Rautanaula on toista maata. Se on kuin koriste, kirkas ja kimalteleva. Se taatusti erottuu ympäristön vallitsevista väreistä. Lohet ovat kuitenkin hyväksyneet molemmat perhot. Vielä kolme vuotta sitten Pasi ja kaverit kalastivat sellaisen säännön mukaan, että sadesäällä perukkeessa oli Sarvijaakko ja aurinkoisella kelillä Rautanaula. Pari kesää sitten kaverusten teoriat heittivät häränpyllyä. Sarvijaakoilla tuli kaloja auringonpaisteessa ja Rautanaula pyyti tehokkaasti sateella. Mikä on lohen sielunelämä? Onko lohenkalastaja koskaan täydellisen valmis? Rautanaula syntyi muutama vuosi sitten. Holopaisen Pasi sitoi ensimmäisen version kuulemma jonkinlaisessa mielenhäiriössä (kavereiden sen hetkinen epäilys). Perho matkasi kuitenkin Inarinjoelle ja joutui siiman päähän epätoivoisessa tilanteessa, kun mikään perho ei toiminut. Kalaa alkoi tulla välittömästi. Nuotiopiirissä P.Holopaisen kalaveljet mietiskelivät elämän epätoivoa. Pasi saapui paikalle saaliinsa kanssa ja esitteli uuden ottiperhonsa. Tiukan tarkastelun jälkeen eräs ystävistä totesi epäuskoisesti: "Sinä Pasi saisit kalaa, vaikka siimasi päässä olisi rautanaula!" Näin myöhemmin ottikoneeksi osoittautunut perho oli saanut nimensä. Joensuulaisen Esa Hurrin sielunelämä tuotti Oliivi Sarvijaakon. Se on näyte puritanistisesta ja minimalistisesta perhonsidonnasta: Kaikki tinselit on riisuttu pois! Perhon siluetti on ilmeisesti yksi syy sen hyvään kalastavuuteen (Pasi K.: Tai sitten ei!). Pitkäpyrstöinen Sarvijaakko on peitonnut mennen tullen samanväriset perhot, jotka on sidottu normaaleilla mittasuhteilla. Oliivi väri on ollut tehokkaampi kalastuksessa kuin ruskea, joten ehkä värillä on väliä.
LUONNON VÄRISKAALA Pasin ja hänen kavereittensa kalastuksessa perinteinen väriajattelu ja -valinnat ovat vaihtuneet luonnonvärien tarkkailuun. Perukkeesen sidottavan perhon väri valitaan sen jälkeen, kun ensin on tiirailtu ja tutkailtu tunturin ja veden värisävyjen harmoniaa. Luonnon väriskaala vaikuttaa siis enemmän perhovalintaan kuin pelkkä säätila. Blue Charm on "pakko" laittaa pyyntiin, kun koittaa illan "sininen hetki". Tummanvihreärunkoinen perho on paikallisen, vanhan ja kokeneen, kalastajan luottoperho pilviselle ilmalle. Perholla ei ole vielä ollut nimeä, mutta Pasi rohkenee nimetä sen nyt Aslakin perhoksi. Jos perhon nimeämisen perusteena pidetään 50 saatua kalaa, Rautanaula olisi ansainnut nimensä ennätysajassa alle kuukaudessa.
PINTABOMBERIT Pintabomberilla Pasi kalastaa paljon. Sitä tarjotaan paikkoihin, joihin on paikannettu kaloja, tai paikkoihin, joissa oletaan kalojen olevan. Sokkoheittelyä Pasi ei harrasta. Bomberi-kalastuksessa on Pasin mukaan jotain mystistä. Kun olosuhteet ovat kohdallaan, tapahtumia riittää jatkuvasti. Toisaalta on ollut kesiä, jolloin mikään ei kelpaa, vaikka olosuhteet (veden lämpö, säätila ja ilmanpaine) ovat ihanteelliset. Tulosta ei synny, vaikka perhon mallia ja kokoa vaihtaisi kuinka paljon tahansa. Pasin luottobombereita on kaksi: punavöinen ja oranssihäkiläinen. Syy on yksinkertainen, näillä on saatu eniten lohia. Vaikka olosuhteet ovat bombereille suotuisat, Pasi ja kaverit käyttävät paljon aikaa myös muiden perhojen uitteluun. Kuitenkin useimmat tapahtumat ovat bombereissa, tai sitten niitä ei ole lainkaan. Bombereita kannattaa sitoa kolmeen eri kokoon: 4, 6, 8. Laksit reagoivat usein kalastusperhon koon vaihtamiseen.
Lopuksi kullanarvoisia neuvoja. Pasi on analysoinut oman ja kalakavereidensa onnistuneiden lohiretkien perustekijät: 1. Kalastus tapahtuu tutulla joella ja ottipaikat ovat tuttuja. Lohenkalastus ei ole taimenenkalastuksen kaltaista piiskaamista. On odotettava oikeaa hetkeä hötkyilemättä. Istutaan tulilla kahvittelemassa ja luotetaan siihen, että kalat nousevat joessa pelipaikoille. 2. Perhovalinnat ovat tärkeitä ja varsinkin oma luottamus perhoihin. Vuosi vuodelta Pasin perhorasian sisältö vähenee, ja hän vaihtaa perhoa yhä harvemmin kalastustilanteessa. 3. Kun perho on vedessä, kalastukseen on keskityttävä 110 prosenttisesti. Maisemien katseluun on aikaa kahvitulilla.
Kettusen 6 luottoperhoa, sidontaohjeet
OLIIVI SARVIJAAKKO (Esa Hurri)
Koukku:
Pitkävartinen kolmihaara 6-10
VIHREÄ SARVIJAAKKO
Pyrstön kate:
Fluorivihreä silkki
RAUTANAULA (Pasi Holopainen) Kuva 4.
Koukku:
Pitkävartinen kolmihaara 6-10
ASLAKIN PERHO
Koukku:
Pitkävartinen kolmihaara 6-10
BLUE CHARM (muunnos Lauri Syrjänen)
Koukku:
Kaksihaarainen low water n:o 6
ORANSSIHÄKILÄINEN BOMBERI
Koukku:
Lohipintaperhokoukku tai Single Wilson 4-8 Syy miksi Pasi sitoo Bomberien rungon polypropyleenistä eikä poronkarvasta on kaksitahoinen. Ensinnäkin, kotona valmiiksi rasvatut perhot kelluvat kuin tauti. Toiseksi, poronkarvaistenbombereiden leikkaus ja siistiminen sisätiloissa aiheutti perhepoliittisia ongelmia. Uhkana oli jopa ulkoruokinta.
|
Kuva Pasi ja nelikiloinen |
||||
 |
 |
||||||
