 |
|
|
|
||||
|
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu.
Lohen
Viikolla
29 kolme lupaa soutua Tenolla, Ylä- ja Alapeuraa. Kaloja
on todella paljon joessa mutta erittäin vaikeita kalastettavia. Vesi on
lämmintä
ja laskussa koko ajan. Oman
soudun aikana saaliiksi tuli pari isomman lohen karkuutusta sekä pari tärppiä.
Sain mahdoillisuuden yrittää lohen täsmäsoutua Osmassa paikkakunnan ammattimiehen Esa Karppofin kanssa. Lähdimme Esan kanssa yrittämään kojamoa eli vieheet viritettiin vain isoa koukkuleukaa varten. Esan bravuurilaji on isojen kojamoiden metsästys. Vaappuina käytettiin Leo Juntusen LJ -vaappuja sillä kyseinen kampe on tunnustettu isojen lohien tappajana. Yhteen vapaan laitettiin ensi kesän uutuusvaappu jossa runkomalli on tuttu sivutissi, mutta vaapun selkään on kiinnitetty ylöspäin sojottava yksihaarakoukku.
Koukun idea
on juuri kojamoiden kalastuksessa, sillä iso kojamo ottaa monesti
vaapun suuhunsa, mutta ei pure välttämättä suutaan kiinni. Kun selässä
on koukku niin se uppoaa kitalakeen. Vihaisena kojamo puraisee
kapulaa jolloin normaalit vaapun koukut saavat mahdollisuuden tarttua alaleukaan.
Tätä uutuutta on Tenon lohimiehet kokeilleet ja tulokset ovat olleet
erinomaisia. Tärpit ovat muuttuneet kiinnitarttumisiksi joten näillä
odotuksilla sidoimme Koukkuseläksi ristityn vaapun yhteen siimaan.
Osma on tunnettu isoista kojamoista ja Esa tietää parhaat kojamokuopat, joten odottavalla mielillä astuin nojatuoliin ja sujuttelin vieheet pyyntiin. Ensimmäinen lasku tuotti kuitenkin tärpin vanhaan sivutissi LJ -vaappuun joten nopeasti ylös ja uutta putkeen. Odotuspaikalla oli yksi venekunta, mutta he antoivat vuoronsa meille joten kiittäen aloitimme uuden laskun. Olimme rekisteröineet yhden kivenkosteen, jossa näkyi lohen pintakäynti. Kun saimme vieheet kiven lähelle niin Koukkuselkä-vavassa tärähteli pari kertaa. Esa vetäisi airoilla vastaiskun. Kala tarttui kiinni ja pääsin väsyttelemään täsmäongittua lohta. Parin syöksyn jälkeen sain pakotettua kalan veneen viereen, josta Esa koukkasi kojamon vauhdissa veneeseen. Suuren suuri kala ei ollut, n. 5 kiloa, mutta kojamo kuitenkin, hieman tummunut ja erittäin täsmäuisteltu.  Kuvassa näkyy selvästi koukkuselkäinen vaappu Esa Karppofin käsissä Viimeinen lasku oli myös mielenkiintoinen sillä olimme paikallistaneet toisen pintakäynnin joka osoitti kookkaamman kojakin olinpaikan. Muutama hinkkaus kalan olinpaikalla sain herran kuohuksiin ja sivuvavassa olleeseen vaappuun (koukkuselätön) suuttuneena kojakki hyppäsi vaappu suussaan ilmaan ja vei sen toiseen siimaan ja irtosi. Näin saimme todisteen kojamon viisaudesta ja selvitettäväksi aikamoisen siimasopan. Mikäli siinäkin vaapussa olisi ollut koukku selässä niin mitä todennäköisemmin olisin päässyt väsyttelemään hyvästi yli kympin kalaa. Tämä kertomus todistaa sen että lohta ei vain soudella joella umpimähkäisesti (toki sattumalta voi sadannella kerralla lohi iskeä) vaan etsitään kalojen olinpaikat ja koetetaan saada ne sieltä iskemään. Kojamoiden soudusta kiinnostuneet voivat soittaa Esalle ja tilata soutupalveluita isojen kalojen päänmenoksi. Esa Karppof P:
Koukkuselkäista
LJ-vaappua voi kysyä:
Leo Juntunen P: LJ-vaappujen verkkokauppa http://shop.dotcom.ms/ljvaappu/.
|
|
||||
 |
 |
||||||
