Lokakuu USAn
   
            Itärannikkolla

                 Jarkko ja Brendan tekivät 
                Grand Slamin Montaukissa!

Teksti ja kuvat SFM-toimitus

Täällä on tullut seikkailtua enemmän tai vähemmän kalastuksellisissa merkeissä taas viimeiset 3 viikonloppua. Lokakuun 17-18 tuli vierailtua Montauksissa. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa koko perjantai vapaaksi, mutta eihän toimistolta niinvain päässytkään karkuun. Viimein ehdin pelipaikoille Rhode Islandiin 14.30 hujakoilla. No tietysti megalomaaninen syönti oli loppunut 13.30, vastaan käveli kovasti hymyileviä kavereita stripereita roikottaen. Minä kiroilin duunia taas jonnekin alhaalla olevaan kuumaan paikkaan. 17.00 hujakoilla olikin sitten pakko ruveta keräilemään kamoja, jotta ehtisin Montaukin lautalle. Ymmärrettävästi eväkkäät alkoivat osoittamaan siinä vaiheessa taas piristymisen merkkejä, mutta kun kerran oli mentävä niin sitten oli mentävä. Miten hitsissä minulle aina käy näin? Päivän saldo jäi yhteen bluefishin poikkipuremaan perukkeeseen.

Ehtoolla sitten lautalla yli Montaukiin. Illalla majoittuminen jo viime vuodelta tutun oppaan, Brendan McCarthyn, kämpille ja pikaisia kuulumisten vaihtoja. Lauantai aamuna sitten nopea aamupala ja vesille. Heti ensimmäisestä paikasta tiukka nippu albacore havaintoja, ei kuitenkaan tärppeja. Taisi olla mies hieman ruosteessa, heitot kun eivät lähteneet tarpeeksi nopeasti tai eivät ainakaan menneet sinne minne olisi pitänyt. Hetkisen perhojen vaihtelun ja albacorejen perassä ajelun jälkeen tömähtää siimassa. Heti ensiotteista huomaan minkälainen eväotus siiman toisessa päässä pyristelee. Ei  ainakaan minun kohdalleni ole osunut toista niin hyvän alkuspurtin ottajaa kuin false albacore. Hetkisen kädenväännön jälkeen kaveri käy tervehtimässä veneessä ja jatkaa sitten uintiaan. Aamun albie-session saldoksi 3 kalaa ja yksi karkuutus.

         
         Brendan ja false albacore

Seuraavaksi suuntasimme striper-paikoille. Valitettavasti viivakyljet olivat kovin haluttomia yhteistyöhön. Mistään ei löytynyt pinnassa ruokailevia kaloja, joten ryhdyimme koluamaan kaiun perusteella syvempia vesiä nopeasti uppoavalla siimalla. Kaiku merkkasi kivasti kaloja majakan edustalla ja vuorovesi sai aikaiseksi kelpo virtauksen. Pitkän hakemisen jälkeen lopulta tärähtää iloisesti. Kelan kampi loi peukalon mustaksi, mutta se ei riittänyt poistamaan n. 32 tuumaisen striperin tuomaa hymyä naamalta.

Hetkisen heittelyn jälkeen otimme tavoitteeksi grand slamin täydentämisen blue-fishilla. Lopulta löytyikin taas valtava pinnassa ruokaileva blues-parvi. Perukkeelliset romut veteen ja kovaa parven perään. Kalat liikkuvat kohtuullisella nopeudella, parveen ehti yleensä heittamään 1-2 heittoa ennenkuin se oli jo kantaman ulottumattomissa. Lopulta 5 bluesia kävi tervehtimässä laidan paremmalla puolella. Varsinkin popperiin lyöneet
aiheuttivat sellaisen iloisen hypähdyksen sydänalassa :-).

        
        Bluesikin kävi veneessä.

Bluesit ottivat ja hävisivat ja sitten tulikin tenkkapoo. Peliaikaa oli jäljellä sellaiset 2 tuntia ja vaihtoehtoina jäädä odottelemaan stripereiden ilmaantumista tai lähteä takaisin albie-vesille, missä oli radion mukaan tapahtumia hiljakseltaan. Hetken arpomisen jälkeen nokka suunnattiin albacoreita kohti ja tuloksena oli vielä 2 vauhtihirmua ja yksi bluefish. Sitten valitettavasti olikin aika suunnata satamaan ja kirjoittaa sekki.

                        
                        Jake ja albie keikkuivat vesillä hetken samaan tahtiin. 
                       Jake jäi veneeseen, albie lähti takaisin Atlantiin.

Sunnuntaina ohjemassani oli rannalta kalastusta edelleen Montaukissa. Aamulla keli oli vielä kohtuullinen, kalat tosin loistivat poissaolollaan. Iltapäivällä tuuli yltyi myrskyksi ja vaakasuoraan lentäväksi vesisateeksi. Ei auttanut kuin luovuttaa, joten meni ainokaiset pataan.

Tästä seuraavana viikonloppuna oli lauantai-aamun ohjelmassa Coastal Flyroddersin syystapaaminen New Jerseyn vesillä Sandy Hookissa. Perjantaina oli kalaa ollut kaikki paikat pullollaan, launtaina ei sitten minkäänlaisia eväkkäitä lähimaillakaan. 16 ukkoa kalasti aamupäivän ja koko porukan saaliiksi jäi 2 alamittaista striperia. Uskomatonta miten nopeasti kalat kaikkoavat, ja toisaalta sitten taas löytyvätkin sille päälle sattuessaan.

Viime viikonloppuna sitten tulikin taas päästyä eroon irtorahasta Cabelaksen myymälässä. Uskomaton paikka, kannattaa vierailla jos joskus tulee asiaa Pennsylvanian suuntaan. Ei lopu ihmeteltävä romu kesken!

Kautta on jäljellä vielä sellaiset 1,5 kuukautta Jerseyn suunnalla. Bostonin suunnalta ovat kalat jo pääasiassa suunnistaneet etelään. Saapi nähdä kumpi loppuu ensin: kalastuskausi vai vaimon hermot :-).

Semmottii tällä kertaa! 
JK

Opas:      Brendan McCarthy 
Tel:         +576
E-mail:      
Kotisivu:  www.mctrout.com

Jake ja striper. Hymy alkaa irrota!