 |
|
|
|
||||
|
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu. JIGIKALASTUSKOULU
Osa 1 Teksti: SFM-toimitus Lusikkauistimia ja lippoja valmistettiin Suomessa teollisesti jo viime vuosisadan puolella. Niillä korvattiin urheilukalastuksessa sekä elävät että kuolleet syöttikalat ja muut täkyset. 1930-luvulla kotimaiseen viehevalikoimaan ilmestyivät yleisemmin vaaput, joiden maailmanlaajuinen läpimurto tapahtui 1950-luvulla Rapalan menestyksen myötä. USAssa kehiteltiin bassikalojen kalastukseen jo 1970-luvulla muovi- ja silikoniluiruja, jigejä. Meillä innovatiivisimmat onkijat käyttivät niitä jo 80-luvulla, mutta suurten kalastajajoukkojen tietoisuuteen ne tulivat tällä vuosikymmenellä. Vieläkin on paljon kalastajia, jotka aristelevat näillä muovitoukilla ja -madoilla onkimista. Osasyynä on varmaan arkuus sitoa siimaan uudenlaisia vieheitä ja osana se, että jigikalastustekniikat ovat vielä huonosti tunnettuja. Jigejä voidaan pitää vaappujen jälkeisen ajan kovimpana urheilukalastuksen edistysaskeleena. Sanana Jig alkuperäiskielellä eli ameriikaksi merkitsee vain yksinkertaisesti viehettä. Tämän jigikalastuskoulun tarkoituksena on tutustuttaa lukija jigiin vieheenä, sekä kokonaisuutena että osiin purettuna. Tässä ensimmäisessä osassa tutustumme siihen, minkälaisia jigipyrstöjä ja -päitä on ja miten toukka- ja putkijigejä tarjoillaan eri kalalajeille. Jigikoulun toisessa osassa tutustutaan tarkemmin erilaisiin jigirigeihin sekä kala- ja matojigien kalastustekniikoihin. Jigipyrstöt voidaan luokitella muotonsa mukaan viiteen pääryhmään (suluissa amerikankielinen nimi): 1. Toukkajigit
(Grubs)
Varmasti yleisimmin Suomessa käytettään toukka- ja kalajigejä, mutta sekä mato-, putki- että erikoisjigeissäkin on kovia pyytimiä moniin kalastustilanteisiin. Kun hauki on todella nirsolla ottituulella voi apu ongelmaan löytyä esimerkiksi liskon- tai sammakonmallisista erikoisjigeistä. Perhokalastuksessa Leech-sidokset, jotka alunperin kuvaavat juotikkaita, ovat istaripaikoissa kirjolohille mieluisia. Jigeissäkin on kyseisten herkkupalojen mallisia muovijuotikkaita. Pienistä putkijigeistä parhaimmat kalastuskokemukseni ovat järviahventen narraamisessa. Varsinkin matojigi pyytää kaikkia petokaloja, mutta esimerkiksi hauen purukalusto kohtelee pitkää muovimatoa sangen kaltoin. Jigikalastuksen viehehävikki on huomattavasti suurempi kuin perinteisillä pyytimillä ongittaessa. Siihen on kaksi perussyytä. Ensinnäkin: oikealla tekniikalla kalastettaessa jigejä uitetaan useimmissa tilanteissa aivan pohjan tuntumassa, joten maapallotärpit syövät jigivarastoja. Toiseksi: muovituotteina jigipyrstöt eivät ole elinikäisen takuun piirissä, vaan ne kestävät kalalajista riippuen vain tietyn määrän pureskelua. Ahnas pitkänokka luupää saattaa mutustella kalajigin periaatteella laaki ja vainaa. Jigien suosio rapakon takana perustuu vieheen halpaan hintaan. Valitettavasti meillä Suomessa hinnat ovat vielä toistaiseksi kohtuullisen ylhäällä. Kun meikäpoika ostaa yhden toukkajigin muutamalla markalla, saa jenkkionkija samalla rahalla koko 20 kappaleen pussillisen pyrstöjä. Toivoa sopii, että kun jigien myyntimäärät ovat tasaisesti nousussa, niin hinnatkin laskisivat volyymin kasvaessa. Toukka- ja putkijigit Toukkajigipyrstö on varmasti useimmille asiaan vihkiytymättömille kalastajille ensimmäinen mielikuva, kun puhutaan jigikalastuksesta. Toukkapyrstö on kaksiosainen. Pyöreä, usein eri tavoin röpelöinen etuosa muodostaa rungon. Kun runko on pinnoitettu pienillä nystyröillä, on kysessä Caterpillar jigi.Varsinainen pyrstö on sirppimäisen kaareva ja litteä. Se on yleensä runkoa pitempi, eläväisesti pienestäkin liikkeestä heiluva suikale. Toukkajigejä on yksi- kaksi- jopa nelipyrstöisiä. Vieheen koko voi vaikuttaa kalastavuuteen. Nelipyrstöinen toukka on tietenkin uidessaan hahmoltaan selvästi isompi kuin saman mittainen yksipyrstöinen toukka. Jos assut napostelevat mieluusti esimerksi yksipyrstöistä, kolmetuumaista muovitoukkaa, voi kaksituumainen useampipyrstöinen luirake saada aikaan samat iskureaktiot, koska vieheen koko suupalana on tällöin kolmituumaisen luokaa. Kalojen mielenkiinnon herättävistä tekijöistä tärkeimpiä on pyrstön väri. Koska jigipyrstö on "halpa" viehe, voi kalastaja pitää huomattavasti suurempaa värivalikoimaa mukanaan kuin kymmenen kertaa kalliimmista vaapuista. Pyrstön värivalinta on usein ongelma. Ottivärin löytyminen on huonolla syönnillä työlästä. Jos veneessä on kaksi tai kolme kalastajaa, järkevä teami tekee yhteistyötä. Kukin kalastaa aluksi eri värisellä pyrstöosalla. Väriä vaihdetaan kunnes ottipeli löytyy. Kun ahven piileksii syvässä vedessä, jigilitkalla, jossa on viehelain vastaisesti 3-5 koukkua, ottiväri selviää nopeasti. Kun se on löytynyt, voi siirtyä lailliseen jigikalastukseen. Litkaan sidotaan alimmaiseksi paino. Sen yläpuolelle solmitaan lenkkisolmuihin parinkymmenen sentin välein perhokoukut mallia streamer 2-4x, koko 4-8. Kuhunkin koukkuun pujotetaan eri värinen toukkapyrstö. Veneen annetaan ajelehtia tuulen mukana ja litkalla pilkitään pohjan tuntumassa. Kun assuparvi löytyy, on ankkurimiehen oltava valmiina. Kun ankkuri on laskettu, voidaan kalastaa normaalilla tekniikalla ja niillä väreillä, jotka litkassa kelpasivat. Jigien väreihin liittyy niiden säilytysongelma. Muovitoukilla on toisiaan syövyttävä ja liuottava ominaisuus. Samanväriset toukat tulevat keskenään toimeen, mutta esimerkiksi punaisten ja valkoisten pyrstöjen yhteiselosta syntyy vaaleanpunaista massaa. Pyrstöt on siis säilytettävä kukin väri omassa lokerossaan. Jigipyrstöt syövyttävät eri väristen kavereidensa lisäksi myös useita muovilaatuja. Kun ostetaan jigien säilytysboksia, on tarkistettava muovilaadun jiginkestävyys, muuten kalalaukusta saattaa löytyä puhkipalanut kotelo ja epämääräistä jigilimaa. Varmoja jigien säilytysrasioita ovat mm Planon harmaat polypropyleenistä valmistetut rasiat. Malleissa 3600 ja 3700 on lokerikot, joita voi muunnella väliseinillä. Tarpeen vaatiessa voi uusille väreille erotella omat lokeronsa. Toukka- ja putkijigejä valmistetaan useita kokoja. Pituus ilmoitetaan amerikkalaisittain tuumina. Suomen oloissa pienet, yksituumaiset toukat sopivat hyvin järvikalastuksessa ahventen ja särkikalojen pyyntiin. Koskikalastuksessa pikkujigiin haksahtelee jalokalaa kuten taimenta, harjusta ja jopa siikaa. Kirjolohet ovat sekä järvissä että koskissa aivan oma lukunsa. Jigien väriskaala on tosi laaja, joten istarikirjojen värisilmää, joka usein on ihastunut räikeisiinkin sävyihin, vastaavat houkuttimet on mahdollista löytää. Kolme-nelituumaiset toukat ja putket sopivat merikalastukseen. Valtamerentakaisten bassiserkkujensa tapaan suurahvenet mieltyvät herkullisesti pohjassa pomppivaan ja luirahtelevaan jigiin. Vielä jokunen vuosi sitten vannoin lippojen nimeen ahvenpyytiminä. Olin jopa valmis hillittömään vedonlyöntiin vanhojen luottovieheitteni puolesta. Nyt tiedän, että kyseinen veto olisi hävitty pahasti itku silmässä, sillä kokemukset ahventen pyynnissä Saaristomerellä ovat osoittaneet toukkajigit ja osin myös putkijigit ykkösvieheiksi suurahveneille. Jigi peittoaa vaaput, lipat ja lusikat ahvenpeleinä erityisesti silloin, kun kalat ruokailevat aivan pohjan tuntumassa. Välivedessä uiville ja varsinkin pinnassa mourahteville raitapaidoille voi tarjoilla myös pikkuvaappuja tai lippoja. Kevään ja alkukesän kuhanpyynnissä jigit ovat osoittaneet tehonsa jo usean vuoden ajan. Kun messinkikyljet saapuvat hääalueilleen, jotka useimmiten ovat alle kahden metrin vedessä, on aika vaihtaa vetouisteluvavat ja vaaput kevyempiin, jiggaukseen sopiviin työkaluihin. Toukokuulta alkaen, aina jopa heinäkuun puoliväliin saakka näitä herkullisia fosforisilmiä saa pyydettyä heittokalastusvälineillä. Kolme- nelituumaiset toukka- ja kalajigit ovat hyviä kuokkavieraita kuhien häissä.Vielä kudun jälkeen jiggaus tehoaa, varsinkin sulhasiin, jotka jäävät vartioimaan hedelmöitettyjä mätijyväsiä. Heittokalastajan perussaalis hauki innostuu herkästi maistelemaan luirahtelevaa toukkajigiä. Ahvenpyynnissäkin viehehävikkiä lisäävät ahnaat purukoneet, joiden leikkurihampaisto katkaisee siiman heti, kun hauki hieman päätään kääntää. Kun ollaan ahvenjahdissa haukivesillä, turhaumia voi estää ohuella volframiperukkeella. Valitettavan usein, kun assut nirsoilevat vieheeseen tarttumisessa, on jigi kuitenkin solmittava suoraan siimaan ilman lukkoja ja perukkeita. Hauenkalastukseen parhaiten sopivat toukkajigit ovat neli-kuusituumaisia. Tunnettuja merkkejä ovat Kalin’s Mogambo Grub ja Mister Twister. Haukien jiggauksessa ovat erityisen tehonsa osoittaneet isot kalajigit, joista ensi numerossa enemmän. Painotus Jigipään ja toukkapyrstön yhteenliitämisessä on kaksi koulukuntaa. Toiset väittävät, että sirppipyrstön on osoitettava ylöspäin ja toiset vannovat alaspäin osoittavan pyrstön kalastavuuden nimeen. Itse en ole huomannut eroa toukkajigin pyytävyydessä on pyrstö kumminpäin tahansa. Vinosti kiinnitetty pyrstö saa koko vieheen uimaan kylkimyyryä, jolloin koukku luiskahtaa helposti ulos kalan suupielistä.
Koukun pujotus: Tämä koukutustekniikka käy myös putkipyrstöille.Toinen tapa käyttää kiinteää paino-koukku yhdistelmää on, jos jigipään muoto sallii, työntää pään lyijyosa kokonaan putken sisään. Putkipyrstön voi painottaa myös luotipäällä. Luoti pujotetaan siimaan pyrstön eteen. Sopivan mittaisella varrella varustettu suorasilmäinen koukku työnnetään pääpuolesta sisään ja mitatusta kohdasta ulos samalla tavalla kuin toukkajigissä. Myös luodin ja koukun voi piilottaa pyrstön putkiosaan, jolloin putken päähän on tehtävä reikä siiman ulostuloa varten. Jigipäät Nopea laskusuoritus amerikkalaisen postimyyntitalo Cabella’sin luettelosta antoi tulokseksi 24 erilaista jigipäätä, eikä tässä ole taatusti kaikkia markkinoiden erilaisia malleja. Pään muoto vaikuttaa vieheen uintiliikkeisiin ja asentoon, johon viehe asettuu pohjaan osuessaan. Jigikalastuskulttuuri on jenkkilässä niin pitkällä, että eri muotoisilla jigipäillä on kullakin oma nimensä. Tavallinen jiggailija pärjää muutamalla perusmallilla, mutta on hyvä tietää käyttämiensä päiden ominaisuudet. Jigipää ei siis ole pelkkä painotus, vaan sen muoto tekee jigistä sen viehekokonaisuuden, mitä kulloisessakin kalastustilanteesssa tarvitaan.
Ball eli Pyöreä pää kauluksella: Grave Digger: Stand Up: Kuusamon kalapää Erie: Shad: Tip Up: Banana Head: Jigipään muoto vaikuttaa siis vieheen uintiliikkeisiin, joiden pitäisi houkutella kala iskemään. Pyrstöosan väri on usein ratkaisevan tärkeä kalan mielenkiinnon herättämiseksi. Kuitenkin myös jigipään väri voi olla lopullinen iskuhalukkuusyhtälön ratkaisu. Varsinkin kuha ja ahven pitävät erityisesti punapäistä. Jigipäiden perusvärit, joita useimmin tarvitaan, ovat maalaamaton lyijynvärinen, punainen, oranssi, keltainen, vihreä, ruskea ja musta. Normaalin jigipään lisäksi on mahdollista valita myös ruohosuojattu malli, jolla vieheen voi uittaa lumpeiden, vitojen ja kaislojen välissä piileksivien kalojen ihmeteltäväksi.
Toukka- ja putkijigien kalastustekniikkaa Sekä toukka- että putkijigien kalastavuus perustuu siihen, että niitä pystyy uittamaan oikeassa syvyydessä. Pohjaongella syötti saadaan aivan pohjan tuntumaan, mutta jigeillä voidaan pohjaa kalastaa huomattavasti aktiivisemmin. Aloittelevan jiggaajan suurimmat virheet ovat kiire ja pelko viehehävikistä. Liian nopea kelaaminen tuo vieheen välivettä pitkin, kun useimmiten kalat ovat aivan pohjalla. Myös pelko jigin jäämisestä pohjaan aiheuttaa turhaa hosumista. Koska sekä toukka- että putkijigi ovat erittäin herkästi eläviä ja liikkuvia vieheitä, niitä voi uittaa hyvinkin rauhallisesti. Tekniikka jiggaukseen pohjan tuntumassa on seuraava: 1. Heiton jälkeen jigin annetaan vajota pohjaan asti.
Vapa osoittaa vaakasuoraan. Siima löystyy, kun jigi osuu pohjalle. Hämärään aikaan
fluorisoiva siima on hyvä indikaattori. Jos jigipäänä on pohjassa nokallaan seisova malli kuten Stand Up tai Tip Up voi jigin osuttua pohjaan kiristää siiman ja antaa jigille vavalla keveitä väristyksiä. Petokaloille syntyy tällöin mielikuva pohjaa tonkivasta pikkukalasta tai muusta herkullisesta ötökästä. Liukuvilla jigipäillä kuten Walleye, Erie, Bullet ja Banana Head kalastettaessa pompotteluun voi liittää hitaan kelauksen pohjaa pitkin. Ahventen herkkupala kivinilkka on pohjassa tonkiva luirakkeen muotoinen pikkukala. Sitä voi matkia tällä liukutekniikalla, kun pyrstönä on toukkajigi värissä Motor Oil tai vastaava. Välivedessä ja pinnassa kalastettaessa on maltti edelleen valttia. Liian nopea kelaus vie jigin kalojen ulottumattomiin. Ahvenparven saa usein nostettua veneen alle väliveteen, jopa aivan kölin alle, kun muistaa jokaisen kelatun heiton päätteeksi hetken pilkkiä suoraan veneen alapuolella. Kiivaalla syönnillä näkee usein, kun tarttunutta assua kelataan pintaan, innokkaiden ja ilmeisesti kateellisten lajitoverien seuraavan koukussa rimpuilevaa kaveriaan lähes pintaan asti. Silloin ei välttämättä kannata heittää pitkää heittoa, vaan varovaisesti lasketaan jigi takaisin pohjaa kohti. Tärppi tulee todennäköisesti ennenkuin jigi saavuttaa pohjan. Sama pilkintäliike on poikaa kuhan jiggauksessa, jos vieheen sisäänoton aikana on tuntunut pientäkään jigin närppimistä. Pääsääntöjä toukka- ja putkijigien
kalastustekniikassa ovat:
Jigikalastuskoulun toisessa osassa:
|
|||||
 |
 |
||||||
