Sielulle lääkettä  
     lääkärikalalla !

        
     Kuinka aloitetaan  
  suutarin onginta ?

Teksti: SFM-toimitus
Kuvat: SFM-toimitus

Suutari on mystisen kalan maineessa. Sen on uskottu parantavan monia vaivoja ja muinoin se tunnettiinkin lääkärikalana. Biotekniikan ja lääketieteen kehittyessä vanhat uskomukset ovat siirtyneet historiaan. Uskalla silti väittää että tyyni järvi, kehrääjän hyrinä ja kohon rauhallinen nousu lappeelleen pitävät varmasti poissa masennuslääkkeet ja kemialliset piristysruiskeet. Todella harva suomalainen kalamies on saanut koukkuunsa tämän kalan. Passiivisilla pyydyksillä suutareita saadaan usein ja myös tuulastajat kertovat iskeneen kaloja.  Rauhallisesti liikkuva ja tarkkaan syötin valitseva kala pysyykin kaukana kalamiehen vieheistä, mutta oikein valittu syötti voi tuottaa mahtavan onnistumisen tunteen. 

Mistä suutarit löytyvät?

Suutari viihtyy pääasiallisesti vesikasvien läheisyydessä. Matalavesi, valon ja varjon rajat tuntuvat houkuttelevan suutareita. Valo lämmittää, vesikasvit ja varjo tuo suojaa tummalle kalalle. Suutari nauttii lämmöstä ja hakeutuu lämpimiin ja mataliin lahtiin sekä syömään että kutemaan. Tämä tarkoittaa kalastuksen painottumista kesään. Parhaimmillaan kalastus on veden ollessa yli 15 astetta, jolloin suutarit liikkuvat ja etsivät aktiivisesti ravintoa. Talvella suutarit ovat passiivisia. Muutamissa lähteissä kerrotaan sen jopa olevan horrosta vastaavassa tilassa, joten pilkkimiehen kala suutari ei ole. Useimmissa Etelä-Suomen järvissä, joissa ja rehevissä merenlahdissa on vahva suutarikanta, kalamiesten tietämättä. Miten saada tämä kaunis ja voimakas kala siiman päähän? Siinä onkin ongelma ratkottavaksi. 

Välineet

Aloitetaan välineistä minkälaiset ja miksi? Ensin karvas totuus: Suomesta on vaikea löytää täydellisiä välineitä suutarin ongintaan. Kaupat myyvät pääsääntöisesti ”ei oota” kysyttäessä onkivapoja tai keloja. Mietitään ensin mitkä välineet jokaisen kalastajan kaapista sopivat suutariongelle niin, että kalastus olisi vielä nautinnollista. Välineet mitoitetaan riittäviksi vahvalle kalalle, mutta järjettömiin ylilyönteihin ei ole tarvetta. Valitse vavaksi noin yhdeksän jalkainen pehmeätoiminen  avokelavapa ja 2000 kokoluokan avokela, johon on puolattu ~0.30mm monofiiliä. Tapsisiimaksi saman siimavalmistajan ~0.25mm, jotta pohjatärpeissä menetetään ainoastaan koukku, jonka sopiva koko on 8-12. Koukun koko valitaan käytettävän syötin mukaan. Pääsiiman kannattaa olla suhteellisen ohutta vaikka onginta tapahtuukin lähellä vesikasveja. Ohut siima leikkaa vesikasvit helpommin poikki kuin paksu.

      
    Vapateline ja hälyttimet helpottavat mahdollisten tärppien seuraamista.

Syötit

Kun välineet on saatu kuntoon on vuorossa ehkä vaikein haaste – syötin valinta. Onginnassahan on ensin saatava kalan luottamus. Ne haistavat tutun syötin. Turvallisen syötin kala ottaa turvallisin mielin suuhun  eikä hylkää sitä liian helposti. Alkuun suosittelen suutarille ainoastaan kahta perinteisintä syöttiä. Maissi ja mato ovat pettäneet varmasti enemmän suutareita kuin muut syötit yhteensä. Aloita maissilla ja madolla niin syötin suhteen et voi epäonnistua. Aina luonnollinen  mato toimii erinomaisesti ilman ennakkohoukuttelua, jos kalat vain ovat paikalla. Maissin toimivuutta parannetaan ampumalla ritsalla maissia onkipaikalle session aikana ja myös etukäteen, jotta kalat oppivat käyttämään maissia ravintona. Kuitenkin voin sanoa suutarin syövän lähes mitä tahansa: surviaisentoukkia, makaronia, perunaa, herneitä, papuja. Lista on loputon ja rajana on vain oma mielikuvitus.

        
        Syöttiämpäri on kätevä mäskin kuljetuksessa ja säilytyksessä.

Houkuttelu

Sitten onkijoiden salaisista salaisimpaan eli kuinka kalat saadaan houkuteltua onkipaikalle. Monet uskovat mäskäyksen olevan salatieteen ja taikuuden yhdistelmä. Todellisuudessa toimivan  mäskin valmistaminen on helpompaa kuin leivän leipominen. Hyvin varustetuissa kalastustarvikeliikkeissä myydään erittäin hyvin toimivia valmismäskejä. Näillä mäskeillä pääsee hyvin alkuun ja itse en vieläkään ole nähnyt tarvetta ruveta itse valmistamaan makealle tuoksuvia jauhosekoituksia.

Helpoiten pääsee alkuun ostamalla mäskipussin, jossa lukee valmistajan merkitsemä kohde kalalaji (tench) ja lisäksi kuivaa leipämursketta eli leipäjauhoa. Varsin toimiva leipäjauho-valmismäski suhde on suutarille ollut 2:1. Pussin sisältöön lisätään vettä niin paljon että jauhoseoksesta saadaan tehtyä tiiviitä palloja, jotka eivät hajoa heitettäessä. Jos et omista maissin ampumiseen tarvittavaa ritsaa, sekoita pari pakastemaissipussia mäskin sekaan. Maissi on silloin paljon helpommin heitettävissä.

Apuvälineet

Suutarin onginta ei poikkea muusta kalastuksesta apuvälineiden suhteen. Apuvälineet helpottavat kalastusta, tekevät kalan ylösoton ja vapauttamisen helpommaksi. Pakollinen lisävaruste on haavi. Ilman haavia kalan ylösnosto aiheuttaa varmasti ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Kalan ollessa haavissa voidaan jo suunnitella kalan punnitusta, mittaamista ja valokuvausta. Särkikalat eivät kestä  leuasta roikottamista vahingoittumatta. Siksi on hyvä varata  muovipussi punnitusta varten. Koukku saadaan suutarin suusta helpoiten irti suonipihdeillä tai muovisella koukunirroittimella. Tärppien väli voi joskus venyä kiusallisen pitkäksi, joten vapateline kuuluu lähes pakollisiin apuvälineisiin.

Ja sitten ongelle…

Olet aikaisin aamulla vesistöllä, jossa tiedät olevan suutareita ja välineiden pitäisi olla kunnossa. Olet edellisenä iltana käynyt heittämässä  onkipaikalle koukkusyöttiä ja mäskipalloja. Nyt voit rauhassa virittää onkivälineet kuntoon. Helpoin metodi on siikaongeltakin tuttu liukupainolla toimiva pohjaonki. Heitä liukupainoon viritetty syötti mahdollisimman lähelle edellisenä iltana mäskäämääsi paikkaa. Samaan paikkaan heitetään jälleen mäskipalloja. Heitä alkuun muutama ja ajoittain jatketaan ylläpitomäskäystä pienemmillä palloilla.

       
       Ylläpitomäskäys käy helposti syöttiritsoilla.

Aseta vapatelineeseen ja siimaa löysälle lenkille, josta tarkkaillaan tärpit. Tarkkaile tapahtumia jatkuvasti. Suutari on voimakas kala ja saattaa tarttuessaan vetää koko onkisetin kovalla vauhdilla lumpeikkoon (nim. Illan märissä vaatteissa onkinut). Suutarin tärpin näkee kalan kuljettaessa syöttiä ja siiman kiristyessä.

Vastaiskun oikeaa kohtaa on vaikea sanoa. On päiviä kun kaikki kalat tartuttavat itse itsensä ja on päiviä kun on kalat eivät tunnu tarttuvan millään.  Perussääntönä on, että maissia kalan annetaan tunnustella vähemmän aikaa kuin matoa. Jos koukussa on maissin ja madon cocktail, aika on jotain siltä väliltä.

Kaikki on mennyt edellä kerrotun mukaan ja siima kiristyy. Tartut vapaan ja tunnet raskaan painon siiman päässä. Nopeasti siiman kulkusuunta onkin kohti lähintä lumpeikkoa. Yrität pidätellä kalaa kaikin keinoin mutta kala niputtaa suuren määrän lumpeita. Pidä siima kireällä ja lumpeet alkavat nousemaan varren katketessa pintaan. Hetken kuluttua kala on vapaassa vedessä ja pääset nauttimaan täysillä voimakkaasta kalasta. Vähitellen junnaava kala tulee rannemmaksi ja saat uitettua sen haaviin. Kaunis tumman vihreän, ruskean ja oranssin suomupeitteen omaava rubiinisilmäinen kala makaa haavissa. Nopea punnitus ja pakolliset valokuvat. Olet häkeltynyt kalan voimista ja kauniista ulkomuodosta. Ensimmäinen kala tuntuu valtavalta ja vielä hienommalta tuntuu katsoa yli kaksi kiloisen suutarin uintia rantakalliolta jälleen kohti lumpeikkoa.

               
     Onnellinen onkimies Hannu ja pian takaisin vapauteen pääsevä lääkärikala.

Lopuksi

Ohessa kerroin vain kuinka päästä alkuun suutarin onginnassa. Alussa kannattaa muistaa muistisääntö K.I.S.S. eli ”Keep It Simple Stupid”. Tee kaikki mahdollisimman helpoksi ja valitse onkityyli jonka jo osaat. Ensimmäisten kalojen jälkeen löytyy uskoa paikkaan ja omiin taitoihin. Tämän jälkeen voit alkaa opettelemaan eri tyylejä ja syöttejä, joita on loputon määrä. Kannattaa varautua myös siihen että suutarin saatuaan taimenen kalastus tuntuu yksitoikkoiselta ja perhokalastus halvalta harrastukselta.