Ernesto ja oppipojan ensimmäinen 4,2 kg.

PALUU UKKOVAARIEN KALASTUSTAPOIHIN:
DRACHKOVITCH-SYSTEEMI

Teksti ja kuvat: SFM-toimitus

Metalliset lusikat olivat harvinaisia herrasväen juhlapöytien aterimia vielä viime vuosisadan puolella. Rahvas ryysti kalakeittonsa kupin reunalta tai kauhoi soppaa ääntä kohti puulusikoilla ja puukoilla. Ukkovaarit kiskoivat silti vesistä haukia ja muita petokaloja myös siimapeleillä, mutta pyytöinä olivat elävät syötit tai täkykalat.

Vanhoissa kalastusvälineluetteloissa esitellään useita erilaisia täkyraksisysteemejä: esimerkiksi Herman Renforsin Hai-Spinner, K.W. Hanellin Täkyluiro tai J.O. Laakson Virviläuistin.

Omat ensimmäiset kalastusmuistoni täkykalalla pyynnistä ajoittuvat polvihousuikään viiisikymmenluvun puoliväliin. Hirmuisen mukaan kärttämisen jälkeen isäni suostui lopulta ottamaan meikäpojan kalankantajaksi, kun suuntasimme hauenpyyntiin keskisuomalaiselle pikkujoelle. Pitkä bambuvapa, tavallinen puinen uistinkela, punottu siima ja koukutettu särkisyötti olivat työkalut, joilla isä kiskoi hauen toisensa jälkeen apupojan kannettavaksi.

Jos oikein muistan, oma kantokykyni oli tuossa iässä parin hauen luokkaa, joten pääosa saaliista päätyi isäni reppuun. Tuohon aikaan kalastus oli vielä tärkeä tapa hankkia perheen ruokapöytään einettä. Vesi herahtaa kielelle, kun muistaa äitimuorin laittaman uunihauen tuoksun ja maun.

Kun olen esitellyt Drachkovitch-systeemiä kalakavereilleni, monet ovat ensin epäilleet, onko kyseinen pyytökeino edes urheilukalastusta. Kokeiltuaan täkykalalla pyyntiä, ovat kaikki kaverini innostuneet tähän kalastustapaan. Hauki iskee keinotekoiseen vieheeseen yleensä vain kerran ja hylkää puu- tai metallisyötin ensimmäisen puraisun jälkeen. Aitoa kalasyöttiä tutkiskeleva ja näykkivä kala seuraa pyytöä koko sisäänkelauksen ajan. Usein se jää vielä pitkäksi toviksi veneen vierelle harkitsemaan makupalan lopullista nielaisua.

Tämä hauki söi ahventa Drachkovitch-kastikkeella.

Tapahtumien lukumäärä ja saaliskalan näkeminen lisäävät kalastuksen jännitystä ja saavat kalastajan adrenaliinit kihisemään selkäpiitä kutkuttaen.

"Professori" Erneston alkeiskurssi

Elokuun alussa kalastin muutaman päivän sveitsiläisen Ernesto Wohlgemuttin kanssa Torsholman vesillä. Ernesto on tavallaan ammattiurheilukalastaja, sillä hän omistaa Sveitsissä kalastusvälineiden maahantuontiyhtiön ja alan vähittäiskauppoja. Hän toimii myös Sveitsin onkimaajoukkueen johtajana, joten mies on kalastellut ympäri maapalloa.

"Professori" Erneston opissa suoritin Drachkovitch-kalastuksen alkeiskurssin, jonka oppeja yritän nyt siirtää muille kokeilunhaluisille urheilukalastajille. Ensimmäisenä aamupäivänä kalastin itse perinteisillä haukivieheillä. Parin tunnin sessiossa käytin veneessä kolme kalaa ja sain melkoisen määrän havaintoja vieheitä seuraavista hauista. Samaan aikaan Ernesto kalasti täkysysteemillä ja käytti veneessä lähes kolmekymmentä kalaa. Oli suorastaan ärsyttävää seurata miehen vavan jatkuvia vastaiskuliikkeitä, kun omien pyytöjeni painona oli lähinnä pohjaruopattua levää.

Lounaan jälkeen viritimme myös minulle Drachkovitch-varustuksen ja kalastuskoulu alkoi. Oppipojan ensimmäinen uuden menetelmän kala tuli kolmannella heitolla ja painoi 4,2 kg.

Drachkovitch-täkyraksi

Drachkovitch kehitti täkyraksinsa kuusikymmenluvulla. Systeemi on patentoitu, joten sen kaupallinen kopioiminen on kielletty.

Systeemiä valmistetaan yhdeksää eri kokoa. Pienimmät mini- ja kaksi nolla -kokoiset raksit painavat neljä grammaa. Ne on tarkoitettu taimenen, ahvenen ja kuhan pyyntiin. Syöttinä niissä käytetään 5-8-senttisiä pikkukaloja. Kahdeksan grammaisia ykkös- ja kakkoskokoja valmistetaan kahdella eri pituisella keskikaralla. Hauen ja kuhan pyynnissä niihin pujotetaan 8-14 -senttinen syötti. 12-grammaisia kokoja 3 ja 4 käytetään hauen pyynnissä. Kolmonen syötitetään 14-16 -senttisellä ja nelonen suurhauelle 18-20 senttisellä pikkukalalla.

Drachkovitch-täkyraksi A.

Kuvassa oleva raksi on ainakin merellä ollut pyytävin koko hauenkalastuksessa. Hehkutettu haponkestävä vaappulanka sopii raksin valmistukseen erinomaisesti. Keskikara tehdään 0,8 mm langasta ja koukkujen pidinlangat 0,5 millisestä.

Drachkovitch-systeemin osat ovat seuraavat (suluissa n:o 3 mitat):

1. Kara (80 mm)
-etulenkki (5 mm)
-yläsakara (65 mm)

2. Sivukoukku
-varsi (40 mm)
-koukku (2-1/0)

3. Peräkoukku
-varsi (90 mm)
-koukku (2-1/0)

4. Kiinnityslanka
-kuparia tai messinki (0,5mm;20 sm)

5. Painohauli -hauli (10 gr)
-pidikelenkki (0,5mm; 16 mm)

Kalastusvälineet

Vaikka varsinainen raksi painaa enimmillään 12 grammaa, tulee syötillä viritetyn kokonaissysteemin painoksi useita kymmeniä grammoja, jopa yli 100 grammaa. Painavan virityksen heittäminen vaatii vavalta vahvoja ominaisuuksia. Keski-Euroopassa on myynnissä erityisesti Drachkovitchiä varten valmistettuja vapoja. Suomalaisesta vapavalikoimasta sopivat tähän systeemiin parhaiten pitkät takilavavat.

Vavan viehesuosituksen on oltava välillä 40-100 grammaa. Pituus saa olla mieluiten vähintään kahdeksan jalkaa (2,40 m), sillä syöttisysteemin joutuu heittämään enemmän heivaamalla kuin normaalilla kiihtyvällä heitolla. Ainakin seuraavat vavat on todettu kelvollisiksi Drachkovitch-kepeiksi: Blue Fox Striker, Shimanon FX-sarjan järeät vavat, Dam Senso Power ja Ugly Stik 1581/300.

Toimiva kela on normaalikokoinen haukiluokan haspeli tai hyrrä. Vastaisku onnistuu parhaiten, kun siima on venymätöntä. Sopivia ovat esimerkiksi Fireline, Fusion tai Hypron. Syötin eteen solmitaan peruke tai pätkä paksua 0.8 mm monofiilisiimaa.

Syöttikalat

Verrattuna urbaaniin lusikalla ja vaapulla kalastukseen täkypyynti on työläämpää ja sottaisempaa. Perusvarustukseen pitää varata pyyhe, johon syötin virityksen jälkeen voi kätensä pyyhkiä.

Kalastus alkaa tietenkin syöttien pyynnillä. Sen voi tehdä syöttihaavilla, ongella tai vaikkapa jiggaamalla. Drachkovitchissa käytetään kuollutta, mutta tuoretta syöttikalaa. Särkikalat, kuten särki, pasuri, salakka ja ruutana, ovat pyytäviä houkuttimia. Meressä haukia voi kalastaa silakka- tai norssisyötillä. Kirkkaiden täkykalojen peruspuute on kuitenkin niiden huono kestävyys. Silakkavainaalta pullahtaa suolisto ulos jo pienenkin pitkänokan ensipuraisusta. Vastaava kokemus on pasurista syöttikalana. Olin viritellyt syötiksi pienen, kymmensenttisen pasurin. Kolmikiloinen hauki syöksyi herkkupalaan kiinni sellaisella vauhdilla, että syötistä jäi vain muruset leijumaan veneen vierelle.

Ehdottomasti kestävin ja vaivattomin syötti on ahven. Assu on itsessään piikikäs syötävä hauelle, joten saalistaja yrittää ottaa syötin useita kertoja, vaikka koukut ovat jo nipistelleet leukaperiä. Ahvensyötti kestää hyvissä oloissa myös useamman pitkänokan hyökkäilyt.

Kalastustekniikka

Drachovitchilla kalastus muistuttaa hieman jiggausta. Käsialan on oltava suoraviivaista. Jigistelyn lisäväristykset ovat kielleyttyjä, sillä systeemi on herkkä sekaantumaan siiman tai perukkeen ympärille.

Perustekniikassa syötin annetaan ensin upota pohjaan. Sen jälkeen sitä uitetaan kalastajaa kohti lyhyillä pompuilla. Syötin tulee tehdä vedessä kuolevan pikkukalan liikkeitä: Uinti ylöspäin ja vajoaminen pohjaa kohti. Tätä toistetaan pieninä pätkinä.

Useimmiten isku tulee, kun syötti on vajoamassa alaspäin. Kalastajan on seurattava tarkasti siiman pienintäkin värähdystä, joka ilmaisee, että toivottu vierailija on saapunut näykkimään tarjousta. Lopullinen tarttuminen voi tapahtua aivan veneen alla, kun maltetaan sisäänkelauksen jälkeen vielä hetki pilkkiä veneen vierestä. Näin tehdään tietenkin aina, kun kala on seurannut ja näykkinyt syöttiä kalastajan näkösälle asti.

Vastaiskun on oltava raju, sillä hauen leukaperät ovat luisen kovat. Useimmiten kala tarttuu taaempaan pyrstökoukkuun ja jää kiinni suupielestään. Laskin erään kalaretken aikana, että kymmenestä hauesta vain yksi jää siten kiinni, että se vahingoittuu pannukuntoon. Muut olivat kiinni sievästi suupielestään ja vapauttamiskelpoisia. Release-haukien suhteellinen määrä on siis vähintään yhtä iso kuin vaappukalastuksessa.

Syöttikalan asennus eli systeemin viritys kalastuskuntoon

1. Keskikara työnnetään syötin suuhun niin, että yläkara tarttuu kalan kitalakeen.

2. Kara työnnetään tarkasti niin pitkälle, että etulenkki on aivan alaleuan sisäpuolella. Painon on valmiissa virityksessä voitava liikkua vapaasti.

3. Sivu- ja peräkoukkujen yksi haara painetaan kiinni kalaan. Koukut voi kiinnittää kyljille kuten kuvassa. Sivukoukun voi myös kiinnittää niskaan, jolloin tasapainon takia peräkoukku kiinnitetään kalan mahapuolelle pyrstön juureen.

4. Kiinnityslanka työnnetään kalan pään läpi silmäkuoppien kautta. Langan pujottelussa parsinneula on kätevä apuväline.

5. Seuraavaksi lanka työnnetään etulenkin ja alaleuan läpi.

6. Ensimmäisen pujotuskierroksen jälkeen kiristetään syötiltä suu kiinni.

7. Pujotus silmäkuoppien ja alaleuan läpi tehdään vähintään kolme kertaa. Ylimääräinen kuparilanka pyöritetään kalan leukojen ympärille. Näillä ohjeilla saa ainakin alibin- eli kalanhajun käsiinsä. Ahkera Drachkovitchin uittelu haukipaikoilla tuottaa varmasti lopputulokseksi myös kiristyvät siimat ja somasti surisevan kelan jarrun.