Turun alueen Pilkkipaikkoja

           

            Kuhanpyytäjille

Teksti:SFM-toimitus
Kartta: Mika Collan

Syksy oli pitkään lämmin, ja vedet alkoivat jäätyä vasta joulukuussa. Kun meri jäätyy tällaisen syksyn jälkeen, jää vesikerroksiin paljon lämpötaskuja, jotka talven aikana pulahtelevat jääkannen alapinnalle. Tämä tarkoittaa sitä, että jäätalvesta tulee hankala ja vaarallinen. Pilkkihenkilöiden on syytä ottaa jääkentille paras mahdollinen turvavarustus: jäänaskalit, heittoliinat, kelluntavarustus, tervettä järkeä ja kysellä paikallista tietoa jääolosuhteista.

Varsinkin keväällä jäällä liikkujalle voi tulla vaikeuksia suunnistamisessa, kun merisumu yllättää. Jos matkassa on kompassi tai GPS, joihin on tallennettu kotirannan suunta, kalastusta voi jatkaa rauhassa. Usein, kun sumu pimentää päivää, kuhat yltyvät hillittömään syöntiin. Suunnistusvälineetön onkija voi joutua pulaan, sillä sumu ei välttämättä hälvene pariin päivään. Parhaat ottipaikat voi myös tallentaa GPS:n muistiin, jolloin ne löytyvät joka kelillä tai pimeässä. Kuhan paras iskuaika on aivan auringonnousun aikoihin, joten jäällä on oltava reilusti ennen sarastusta. Toinen iskuhuippu tulee iltahärissä, jolloin kotiinpaluu tapahtuu pimeässä.

Läntinen alue
Rymättylä-Merimasku-Naantali-Turku
Merikartta 741a

Turun saariston parhaat kuhapilkkipaikat ovat sisäsaaristossa Airistolla ja Peimarilla sekä niiden sivulahtien ja -aukkojen vesillä. Pilkkimatkailijan perusongelma saaristossa on pysäköintipaikkojen puute. Osittain tätä ongelmaa ovat kärjistäneet myös kalastajat itse. Kun hölmöilijöitä on liikaa, ilmestyy yksityisille teille lukittuja puomeja ja ketjuja, joihin avaimet on vain tiekunnan osakkailla. Auton parkkeeraus tulee tehdä järkevästi muut kalastajat, ja etenkin paikallisten asukkaiden tarpeet huomioiden. Kalaretken perusvarusteisiin kuuluu lumilapio, jolla saa kaivettua autolle sopivan pysäköintipaikan. Närästystä saaristossa ovat aiheuttaneet myös bussilastilliset kalastajia, jotka jättävät alueelle vain roskansa pitkin jäitä ja rantoja. Kummallista, että täydet eväs- ja juomapaketit kulkevat jäälle kepeästi, mutta tyhjien kuorien kuljetus takaisin kaupunkien roskiksiin on ylivoimaisen vaikeaa. Näiden "matkanjärjestäjien" olisi luettava kalastuslakinsa uudelleen. Laki sanoo, että järjestetyllä kalastusnmatkalla jokaisella kalastajalla ja matkanjärjestäjällä on oltava kalastusoikeuden omistajan lupa kalastukseen. Lain sallima vapaa pilkkiminen ei koske järjestettyjä tilaisuuksia kuten kilpailuja ja kalastusmatkoja.

1. Raumkari

Ottipaikkakartan länsilaidalla on Rymättylä. Parina viime talvena Kotkanaukon länsilaidan Raumakarin ympäristö on ollut parhaita kuhanpyyntialueita. Rantatasanteet ja rinteet Raumakarista etelään ja pohjoiseen ovat antaneet saalista tasaisesti. Kuhan keskikoko on ollut hyvä. Mittakaloja on noin puolet jäälle nostetuista, ja joukkoon osuu aina välillä yli kiloisiakin yksilöitä.

Ajo-ohje: Rymättylän tieltä käännytään itään Poikkon kyläkaupan kohdalta. Kyläteitä pitkin pääsee joko pohjoiseen Isoniemen lähettyville tai kaakkoon Pirttilahden läheisyyteen. Talven puomi- ja ketjutilanne on vielä arvaamaton, joten kävelymatkaa voi pelipaikoille kertyä pari kolme kilometriäkin.

2. MetsäJukola

Kotkanaukon itälaidalla Luonnonmaansaaren lounaiskainalossa on Metsä-Jukolan kuhatasanne. Tämä alue on useana talvena ollut suosituin kuhapilkkipaikka Turun alueella. Viikonlopun päivinä jäällä on onkijoita kymmenittäin. Tasanne on kuhan talvisyönnösaluetta, jonne kuhia ilmeisesti vaeltaa pitkin talvea, sillä muuten ei talven saalismäärät ole selitettävissä. Perussaalis on juuri mitallinen 37-40 senttinen kala, mutta isomuksiakin nousee jäälle aina silloin tällöin. Metsä-Jukolassa on reippaat kalastuksenvalvojat, jotka tekevät tehoiskuja ja tarkastavat saaliskalojen kokoja. Koko saaristossa on ollut ongelmana saalisahneus, joka saa pilkkijän lataamaan pakkiinsa kaiken mikä liikkuu ja jäälle nousee. Kuhalla on edelleen voimassa alamitta 37 sm.

Ajo-ohje: Ensin ajetaan Kuparivuoren tunnelin läpi ja Ukko-Pekan sillan yli. Parisataa metriä Rymättylän suuntaan tulee vasemmalle teollisuusalueitten viitat, joissa lukee Kukola ja Käkölä. Puolitoista kilometriä etelään ja käännytään ensin oikealle ja kolmensadan metrin päästä taas vasemmalle ja heti taas oikealle Haijaisten tielle. Sitä ajetaan niin pitkälle (noin 3 km), että meri näkyy peltoaukean takana. Kylätieltä kääntyy pikkutie vasemmalle. Mustassa viitassa lukee Hevoshaka. Perillä on kohtuullisen hyvä parkkipaikka, joka sesongin aikana on täynnä autoja. Oikein täytettynä parkkiin sopii parikymmentä autoa. Rantaan pääsee hyvin tallattua polkua pitkin.

3. Latonpää

Luonnonmaan pohjoiskärki Latonpää on tunnettu ensijäiden ahvenpaikka. Rantarinteistä saadaan myös kohtuullisia kuhasaaliita. Kun jäät kantavat kunnolla, voi kuhastaja kulkea Naantalin väylän yli Katavaluotojen länsipuolisille karikoille ja tasanteille.

Ajo-ohje: Luonnonmaalla käännytään Kultarannan tielle, jota ajetaan koululle asti. Koulun kohdalta lähtee kylätie pohjoiseen. Sitä ajetaan perille (noin 5km) asti Latonpäähän. Siellä ei ole kunnollista laajaa pysäköintipaikkaa, joten sellaisen voi joutua kaivamaan lumilapiolla.

4. Kailo ja Väski

Kailon (Muumimaailma) ja Väskin saarten välinen alue on ensimmäisiä paikkoja, jonne tulee pilkkijää kantavat jäät. Merikortin keltainen alue (alle 10 m vettä) on kuha-aluetta. Lisäksi kuhia kannattaa hakea väylälle päin syvenevästä rinteestä. Ukko-Pekan sillan alusta on yleensä auki koko talven, ja salmen virta voi vaikuttaa jäitä heikentävästi pitkälle ohi Kailon saaren, joten liikkumisessa on oltava varovainen.

Ajo-ohje: Auton voi jättää parkkiin esimerkiksi Naantalin kylpylän pysäköintipaikalle. Kaupungin vanhan keskustan alueella on pysäköinnissä tarkat rajoitukset, joten sinne autoa ei välttämättä voi jättää koko päiväksi.

Eteläinen alue
Ruissalo ja Airisto
Merikartat 741a ja 742

5. ja 6. Viheriäisten aukko ja Kuuvannokka
Merikartta 741a

Ruissalossa on kaksi kuhapaikkaa. Viheriäisten aukko Pernon, Tupavuoren, Luonnonmaan ja Ruissalon välissä on hyvää kuhavettä ympäri vuoden. Pilkkijälle ongelman muodostaa laivaliikenne, joka pitää väylät auki ja rikkoo rantajäitäkin lautoiksi. Paras ottipaikka on ollut Vähä-Kaskisen saaren luoteispuolella sijaitsevan pohjoismerkin ympäristö. Ruissalon toinen pelipaikka on Kuuvannokka, jossa ottipaikat ovat Ruotsinlauttojen Turun väylän ja Naantalin väylän välissä. Kuuvassa kalastajan on oltava koko ajan merenkulun tarkkailija. Punaisen tai sinivalkoisen uivan hotellin aallot voivat lohkaista koko pilkkialueen jäälautan irti rannasta.

Ajo-ohjeet: Viheriäisten aukolle aikova voi jättää kulkuneuvonsa joko Ruissalon kylpylän tai leirintäalueen parkkipaikalle. Kuuvannokkaan kääntyy pikkutie vasemmalle pari kilometriä ennen hotellia. Kuuvassa ei ole kunnollista parkkipaikkaa. On myös muistettava, että osa Ruissalon villoista (huvilat) on asuttuja ympäri vuoden. Mitään pikkutietä ei saa tukkia pysäköidyllä autolla.

7. Airisto
Merikartta 742

Paraisten pääsaaren länsirannalla on onkimisen arvoiset kuhavedet. Malmuddenin niemen pohjois- ja eteläpuolella on lahtialueet, joihin fosforisilmät nousevat talvisyönnökselle. Vaikeutena on ensin alkuun löytää oikea pilkkisyvyys. Kun ensimmäiset kuhat ovat jäällä, kalastusta kannattaa jatkaa ottisyvyyskäyrää seuraten.

Ajo-ohje: Paraisten keskustasta jatketaan noin 4 km kohti Nauvoa. Ersbystä kääntyy tie kohti länttä ja Sydmota. Sieltä käännytään oikealle ja noin puolentoista kilometrin päässä tullaan Malmuddenin telakan risteykseen. Auton saa pysäköityä telakan tien varteen, mutta useimmiten ajoneuvolle on kaivettava parkkikolo.

Itäinen alue
Peimari
Merikartat 739 ja 740

Peimari on ollut vuosia tunnettua kuhavettä. Parina viime talvena kuhasaaliit ovat heikentyneet vanhoilla ottipaikoilla kuten Källvikissä ja Garsbölessä. Pohjoispäässä Paimionselkä on ollut Peimarin eteläosaa antoisampi.

8. ja 9. Harvaluoto ja Aaviikki

Yllättäen viime talvien parhaita kuhasaaliita on saatu  Harvaluodon uimarannan edustalta. Lähes yhtä antoisa alue oli Aaviikin saaren ympäristö, varsinkin eteläpuolinen tasanne. Tarinat kertovat kymmenien mittakalojen päivätahdista.

Ajo-ohje: Piikkiön keskustasta ajetaan Harvaluotoon, jonne nykyään pääsee komeaa uutta siltaa pitkin. Sillan jälkeen matkaa jatketaan pari kilometriä, jonka jälkeen käännytään vasemmalle (musta Uimaranta viitta). Perillä on erinomaiset parkkipaikat.

10. 11. ja 12 Rövarnäs, Garsböle ja Källvik

Rövarnäs on ollut  lähes Harvaluodon veroinen kuhapaikka, mutta Garsbölessä ja Källvikissä saaliit ovat edellistalvista heikentyneet. Kuha on kuitenkin niin salaperäinen liikkuja, että kuka tietää messinkikylkien tämän talven liikereitit ja syönnösalueet. Rövarnäsin ottialueet ovat Kråkholmenin ympärillä etenkin eteläpuolella. Garsbölen perusalue on uloimman saariketjun sisäpuolelle jäävät vedet. Selän puoleltakin kuhia löytyy, mutta ainakin alkutalvesta ja keväällä on tarkoin tutkittava jäätilannetta. Ulkoselkä voi jäätyä kantavaksi pari viikkoa myöhemmin kuin sisäalue. Keväällä on varottava niemennokkia ja kapeita salmipaikkoja. Källvikin paras alue on 6,5 metrin tasanne ja sen rinteet.

Ajo-ohjeet: Kirjalan saarella käännytään oikealle kohti Lielahtea. Noin neljän kilometrin ajon jälkeen tullaan T-risteykseen. Rövarnäsiin menijät kääntyvät vasemmalle ja ajavat noin kuusi kilometriä perille. Garsböleen ja Källvikiin menijät kääntyvät oikealle. Tie Garsböleen kääntyy vasemmalle noin kolmensadan metrin päästä. Källvikiin jatketaan vielä Lemlaxin saarelle, jonka puolivälistä kääntyy pikkutie Källvikiin. Kaikissa näissä kolmessa paikassa on ollut ongelmia autojen pysäköinnissä, joten järki käteen, kun ajoneuvo jätetään päiväksi tien varteen. Suurin hömelö oli pari talvea sitten se kalastaja, joka parkkeerasi autonsa kalustovajan pariovien eteen. Päivällä alkoi hillitön lumimyräkkä, ja tienhoitajan lumilinkokalusto oli kyseisessä vajassa.

13. ja 14 Karuna ja Sandö

Kuhapilkillä tulee usein sivutuotteena muitakin kalalajeja. Ahven ja särki ovat yleisimmät sivusaaliit. Hauet kiusaavat kalastajia katkomalla siimoja ja viemällä pilkit mukanaan. Peruketta ei kuitenkaan kannata käyttää, sillä se haittaa pääkohteen eli kuhan ottihalukkuutta. Kuhien syönnösalueet ovat myös meritaimenten ruokailualueita, joten joskus voi punalihainenkin kala koristaa kuhapilkkijän ruokapöytää. Maaliskuussa nälkäiset, juuri kuteneet mateet iskevät halukkaasti kuhapilkkeihin, varsinkin jos syöttinä on kalanpala.

Nämä molemmat Peimarin itäpuoliset alueet jäätyvät yleensä pari kolme viikkoa myöhemmin kuin Paimionselän alue. Karunan hot spot on ollut Sanviikin lounaispuolinen alue, Hampun saaren ja Naraholma-Yxholma saarten välissä. Selkä on niin laaja, että kuhat voivat olla hakusessa. Sandössä pelipaikat löytää kohtuullisen helposti, jos käytettävissä on GPS, jonka muistiin pakat on ladattu. Merimerkkien viereiset matalikot ja selkäalueen vedenalaiset pakat ovat helpoimmin löydettäviä ottipaikkoja. Kun kalastetaan pakkojen päällä, kannattaa onkia myös ylemmistä vesikerroksista. Pilkkiä voi nostaa aivan jään alle asti. Meritaimenet saattavat olla saman norssi- tai silakkaparven kimpussa kuin kuhatkin. Ne saalistavat yleensä ylemmässä vesikerroksessa kuin messinkikyljet.

Ajo-ohjeet: Karunaan käännytään Kemiön tieltä Sauvossa. Karunan kirkolle löytää helposti, mutta Sanviikin lahdelle pääsemiseksi on käytettävä kunnon karttaa. Kirjallisesta ajo-ohjeesta tulee liian monimutkainen. Parkkipaikat ovat tiukassa, mutta auton on yleensä saanut pysäköityä johonkin välille Lindvik-Smörvik. Sandö löytyy helposti. Kun isolta sillalta on ajettu pari kilometriä kohti Kemiötä, tie Sandöseen kääntyy oikealle. Perillä parkkitilaa on hyvin esimerkiksi pienvenesataman alueella.

Koska kuhajäillä on oltava varhain aamun koitteessa, suosittelen pitkämatkalaisille saapumista saaristoon jo edellisenä iltana. Majoitusta voi tiedustella esimerkiksi

Turunmaan Matkailuyhdistys P: