Oppitunti 8: KUULAPUPA

Vesiperhosten pupat ovat kalojen herkkuruokaa kesäaikana. Pupavaihe on hyönteisen elinkierrossa se hetki, jolloin ötökkä on haavoittuvin. Uinti pintaan ja nahan luonti pinnalla vaativat voimia. Perhokalastajan on syytä opetella tunnistamaan pupatuikit. Kun kala ottaa aikuisen hyönteisen pinnalta, tuikki on räjähtävä, ja veden pinta rikkoutuu pärskeiksi. Kun kala nappaa pupan, on tuikki rauhallinen pyörre, jopa vain imaisujälki veden pinnalla.

Sidontaohje:

Koukku:           Wet #10-16
Pää:                Kultakuula
Kierre:             Wire
Takaruumis:    Hienokuituinen antron
Jalat:               Kukonhöyhenen siikasia
Eturuumis:      Riikinkukon herl
Tuntosarvet:  Jäykät sulan siikaset tai resorikumilanka

                         

Perhonsidontaan tarkoitetuissa pienissä metallikuulissa on reikä keskellä. Perhon silmää kohti laitetaan se reiän pää, joka on pienempi. Kuulan tarkoitus on painottaa perhoa, ja se kuvaa myös kaasukuplaa, jonka avulla pupa kohoaa pinnalle.
                      

Pohjusta koukun varsi ja kiinnitä wirelanka.

Seuraavaksi teemme dubbauksen tavalla 1: Ota hienokuituista antronia tai vastaavaa pieni nippu. Muotoile nippu harvaksi, pitkänomaiseksi harsoksi. Paina harso kiinni sidontalankaan.

Pyöritä harso langan ympärille ohueksi köydeksi. Perusvirhe on käyttää liikaa kuitua ja tehdä liian paksu dubbausnyöri.

Muotoile dubbauksella perholle takaruumis (noin 2/3 koukun varresta), joka paksunee eteenpäin.

Kiinnitä kierre eteenpäin harvenevilla kierroksilla. Kiinnitä koukun varren alapuolelle, takaruumiin eteen nippu kukonhöyhenen siikasia jaloiksi.

Tee riikinkukon siikasista pupalle eturuumis. Jos haluat tehdä pupalle tuntosarvet, kiinnitä kaksi fasaanin sulan siikasta yksi kummallekin puolelle päätä osoittamaan selän päälle. 

 
Erittäin ohuella kumilangalla (resorilanka) voi korvata siikassarvet.