Osa 2: Päivänkorennot ja koskikorennot

Päivänkorentojen (Ephemeroptera) elinkierto on jopa monimutkaisempi kuin vesiperhosten: Munasta kehittyy nymfi, joka elää vesistön pohjalla tai vesikasvillisuuden seassa. Päivyreiden nymfit eivät rakenna suojakoppia tai pyyntiverkkoja. Kun nymfi "kypsyy", se lähtee uimaan pinnalle. Siellä se luo nahkansa, ja muuttuu esiaikuiseksi eli subimagoksi. Mitä lähempänä nymfi on muodonmuutosta, sen sen tummemmaksi selkäkilpi muuttuu. Nymfivaihetta voi kuvata perhonsidonnassa nymfiperhoilla. Lajikohtaisesti esim Heptagenia-nymfit ovat mielenkiintoisia sidottavia. Nymfejä on kolmea eri päätyyppiä: Ephemeridae-heimon toukat elävät pohjamutia kaivellen. Niiden ruumis on lieriömäinen ja kidukset sulkamaiset. Heptagenidae toukat elävät virtaavassa vedessä kiviin takertuneina. Ruumis on litteä. Kolmas toukatyyppi, jollaisia ovat loput päivyrilajimme, elää pohjalla ja vesikasvien seassa. Ylösnousu ja nahanluontivaiheita kuvataan erilaisilla emergenttiperhoilla. Päivänkorentoja on tavattu Suomessa 44 lajia: 3 Ephemeridae-, 6 Heptagenidae- ja 35 muuta lajia.

Päivänkorentojen elinkierto.

Subimago on aikuisen päivyrin näköinen, mutta värit ovat likaisemmat ja siivet ovat mattamaiset ei täysin läpikuultavat. Perhonsidonnassa tätä vaihetta kuvataan esim nk dun-sidoksilla. Esiaikuinen lentää rannalle, missä se taas luo nahkansa ja esiin tulee aikuinen eli imago. Niiden värit ovat kirkkaat ja siivet läpikuultavat. Värit ja koko vaihtelevat lajikohtaisesti. Aikuiset lentävät häälentoaan parvissa rantapuuston suojassa tai kasvillisuuden yläpuolella. Suurin osa lajeista lentää häälentonsa ylös alas tanssien, mutta laakasurviaiset lentävät häävalssiensa vaakatasosssa. Veden pinnalla istuvan aikuisen tuntee siivistä, jotka osoittavat ylöspäin kuin purjeveneen purje. Aikuisilla on yleensä kolme, joskus kaksi, pitkää peräsukasta. Pariutunut naaras lentää veden pinnalle, mistä se laskee munansa veteen. Kuolleita, veteen pudonneita päivänkorentoja kuvataan spinner-sidoksilla.

Koskikorrit.

Koskikorennot (Plecoptera) elävät nimensä mukaan virtaavassa vedessä. Niiden merkitys perhokalastajalle voi olla suuri tiettyyn aikaan vuodesta. Kevään ensimmäisinä lämpiminä päivinä kuoriutuvat sumarit eli sumukorennot (Taeniopteryx nebulosa). Parveilu voi tehdä kosken taimenet raivon hulluiksi, kun ne saalistavat ensimmäisiä "kesäisiä" aterioitaan. Koskikorentojen elinkierto on näistä kolmesta lahkosta yksinkertaisin: Munasta kehittyy nymfi, joka aikanaan luo nahkansa pinnalla ja muuttuu aikuiseksi. Nymfillä on yleensä isot selkäkilvet ja kaksi lyhyttä peräsukasta. Ehkä tunnetuin korrien nymfejä kuvaava sidos on Montana. Aikuisen siivet ovat lepotilassa lappeellaan selän päällä. Tunnettuja aikuisia korreja kuvaavia sidoksia ovat mm. Stimulator muunnoksineen ja Sofa Pillow.