Teksti ja kuvat: SFM-toimitus
Kartta: Mika Collan

Etelä-Suomessa on vain muutamia hyviä siikajärviä. Säkylän Pyhäjärvi on niiden parhaimmistoa. Järvi on kalaston kokonaistuotolta laskettuna paras koko Suomessa. Kaupallisesti tärkeimmät kalalajit ammattikalastajille ovat siika ja muikku. Järvessä on myös hyvä taimenkanta. Hauki, ahven, made ja etenkin kiiski kuuluvat Pyhäjärven lajistoon. Kuusamossa siian pilkkiminen on jo perinnettä. Samoilla opeilla on Pyhäjärvestäkin saatu kohtuullisia, jopa mainioita siikasaaliita.

Siian pilkkimisen kuumimmat sesongit ovat syksyn ensijäillä ja kevään viimeisillä jäillä. Kudun jälkeen syksyllä siiat suorastaan ahmivat ravintoa. Kun kalastajan viehehoukutus osuu siian näkösälle, kala haksahtaa helpohkosti tarjoukseen. Pyhäjärvestä siian tavoittaa koko talven. Sydänkuukausina syönti ei aina ole yhtä kiivasta kuin syksyllä. Siikojen menúun kuuluu monenlaisia öttiäisiä. Katkat, mysikset ja vesihyönteisten nymfit ja larvat ovat herkkulistan kärkeä. Suurimpien kalojen mahalaukuista on löytynyt myös pieniä kalanpoikasia. Kun maaliskuun aurinko valaisee keväthankia, alkaa siialla uusi kiivaan syönnin jakso. Pienet Pisidium hernesimpukat kuuluvat siikojen keväiseen ruokavalioon.

              

Pyhäjärven siianpilkinnän tekee mielenkiintoiseksi se, että näkö- eli täsmäpilkintä on mahdollista. Vesi on kirkasta, joten pohjaa näkyy jopa parin metrin syvyydessä. Täsmäpilkkijän kaira saa olla mieluiten kuusituumainen, jotta ikkuna järven akvaarioon on riittävän kokoinen. Yleensä siikaa pilkitään alle kahden metrin syvyydestä. Pyhäjärven siiat voivat uida ravinnonhaussa jopa alle puolimetrisessä vedessä. Kivikkoinen pohja, jossa on kasvillisuutta ja hiekkalaikkuja, on siikojen mielialuetta. Reikien kairaus näissä oloissa voi olla kohtalokasta kairan teräkulmille. Varaterä tai varapalat on hyvä pitää matkassa. Kun köllötetään jäällä maitipuoli alaspäin on viisainta eristää itsensä kylmää hohkavasta jäästä. Paksuhko telttapatja on sopiva ratkaisu eristykseen ja kevyt pitää matkassa. Pilkkijakkaralla on myös käyttöä. Keväällä, kun jäällä voi olla jo reilusti vettä, ei vaaterissa kalastus onnistu niin, että kalastaja pysyisi kuivana. Kun istuu jakkaralla niin, että varjo lankeaa avantoon, voi silti tähystää jään alapuolista elämää. Jos näköalat jään alle ovat esimerkiksi keväisen samentumisen takia heikot, kalastus onnistuu perinteisellä morritekniikalla ja -työkaluilla.

Täsmäonginnassa vavassa pitää olla jäykähkö kärki, sillä siian otti on salamannopea. Useasti pääsee tiirailemaan, kun siika lähestyy morria, ui ohi, ja sitten käy välähdys, kun kala imaisee syötin. Säädettävä filmi- tai metalliliuskainen morrikärki vavassa on täsmäonginnassa käyttökelpoinen. Näköonginassa kärjen voi virittää maksimijäykkyydelle, jolloin vastaiskuun saa riittävän nopeuden. Tavallisessa pilkinnässä kärjen herkkyys säädetään morrin painon mukaan. Suurin virhe aloittelevalla siikaonkijalla on liian paksut siimat. Karkean touvin päässä viehe ei ui houkuttelevasti. Hyvä talvisiima, paksuudeltaan 0,10-0,16 mm, on paras valinta. Siiman värillä ei ole ollut suurta merkitystä saalismääriin. Itse suosin mustaa siimaa, jonka liikahdukset on helppo havaita ikänäön heikentämillä näkimillä.

                           

Erilaiset morrit ovat perusvieheitä. Alkukaudesta ja keskitalvella oranssit ja punaiset vieheet ovat olleet pyytäviä. Keväällä, kun siiat ahmivat hernesimpukoita, mustat ja ruskeat morrit pyytävät parhaiten. Viime maaliskuun ottikone oli kuitenkin valkoinen morri pienellä keltaisella höystöllä. Kalat ilmeisesti napsivat silloin katkoja tai mysiksiä. Pyytäviä siikamorreja ovat esimerkiksi Kuusamon Kirput, Minimosarit ja pienet volframimorrit. Morrin yläpuolelle voi laittaa lisähoukutukseksi perhon. Kaloja ovat pettäneet Hossana, vaaleat Superpupat ja erilaiset katkasidokset. Sivuperuke ei saa olla liian pitkä, sillä kalattomana roikkuvalla koukulla on taipumus tarttua jään alareunaan. Tämä moka yleensä tyhjentää myös kalallisen vieheen. Tärkeää on pitää koukut terävinä. Vaikka siialla on heikot ja pehmeät suuosat, voi kalan tartutus tylsällä koukulla olla toivotonta, koska kalan nopeus korvaa suuvärkin heikkouden. Pieni koukunteroitin kulkee kepeästi haalareitten taskussa. Terävä koukku helpottaa myös morrin syötitystä. Kärpäsentoukka kiinnitetään koukkuun paksusta päästä, jossa toukan nahka on sitkein. Pieni morri kestää syötityksen vain yhdellä toukalla, mutta isomman morrin voi syötittää kahdella, jopa kolmella toukalla. Syksyllä ja talvella punaiset toukat ovat houkutelleet hyvin siikoja. Viime keväänä, kun valkoinen morri oli ottikone, piti toukkien olla luonnonvaaleita. Myös surviaisen toukat käyvät syöteiksi. Niiden haittana on kestävyys. Jo pieni tärppi vie toukan mennessään. Pyhäjärvessä syöttirosvoja ovat erityisesti kiisket. Niitä on usein haitaksi asti napsimassa jalommille kaloille tarkoitettuja toukkia.

Houkutustekniikka on yksinkertainen. Morrin pitää tanssia koko ajan. Hitaat, väristelevät nostot ovat usein viimeinen ärsyke, joka saa kalan iskemään. On jännittävää tiirata avantoon, kun siika tai useampi lähestyy viehettä. Kala yleensä tarkistaa syötin ennen iskua. Sitten se on poistuvinaan ja iskee yht’äkkiä kiinni morriiin tai perhoon. Joskus kala vain liukuu hitaasti kohti viehettä, joka sitten kuin imurilla vetäistynä katoaa kalan suuhun. Vastaiskun on oltava terävä, sillä siika saattaa hylätä vieheen yhtä nopeasti kuin se on ottanutkin sen. Siiat hakea ravintoa koko vesipatjan alueelta. Pilkkiminen aloitetaan pohjasta, mutta vähitellen viehe nostetaan kerroksittain aivan jään alle asti. Varsinkin keväällä siiat napsivat sulavan jään alta ravintoa. Silloin paras ottisyvyys voi olla vain kymmenen senttiä jään alareunan alla.

                        

Kun saavutaan pelipaikalle, on ensimmäiseksi kairattava tarpeeksi avantoja alueelle. Jos siiat ovat timmissä iskussa, ne eivät häiriinny minkäänlaisesta melusta. Näin on tilanne yleensä vain kerran tai kaksi talvessa. Tavallisesti siiat ovat arkoja ja häiriintyvät helposti. Reiät kairataan kerralla valmiiksi. Pulkan tai makuualustan vetämistä jäällä on vältettävä. Kaikki ylimääräinen mekkalointi voi olla haitallista. Siiankalastuksen ohessa jäälle suoltuu kymmeniä kiiskejä. Myös ahvenet iskevät siikahoukutuksiin. Tosi yllärinä voi morrin napata järvitaimen. Silloin on kalastajalla oltava malttia väsyttää kala kunnolla, koska siikaa ongitaan ohuilla siimoilla. Suurimmat siiatkin voivat olla parikiloisia, joten pilkkivavassa on hyvä olla jonkinlainen jarrusysteemi. Yleensä siiat ovat kokoluokkaa varttikilosta puoleen kiloon - mainioita ruokakaloja! Jokunen vuosi sitten Pyhäjärven kaloissa oli pieniä makuhaittoja, jotka aiheutuivat kovista kesäisistä leväkukinnoista. Nyt parin, kolmen talven ajan Pyhäjärven kalat ovat olleet maineensa veroisia herkkuja.

                    HOT SPOTS

                  

Kuivetunnokka

Tämä järven kaakkoisosassa sijaitsevan niemen ympäristöstä saalista tulee alkukaudesta ja talvella. Kevät on myös hyvää aikaa, mutta Yläneenjoen valumavedet voivat samentaa vettä. Parkkipaikkoja on hyvin esimerkiksi Murikan alueella.

Loma Säkylä

Tasapohjainen alue. Kasvillisuus höystää hiekka- ja sorapohjaa. Hyvät parkkipaikat ja pitkämatkalaisille mahdollisuus majoittua.

Vahoniemi

Parkkitilaa noin kymmenelle autolle. On vältettävä tukkimasta asukaiden ja mökkiläisten teitä. Niemen kivikkokärki on usein tosi hot spot.

Emäkari

Saari järven keskiosissa. Paikalliset ajavat talvella pelipaikoille autolla. Jos jäätilanne ei ole tiedossa on viisainta taivaltaa perille jalan. Pyhäjärven mahtiahventen asuma-aluetta. Majoitusta ja opastusta voi kysyä: Säkylän Erä- ja Kalastusmatkailu/ Matti Jaakkola P: tai

Eenokki

Vanhan tanssilavan rantavesissä voi välillä uida puurona siikoja. Vähän matkaa rannasta ulospäin sijaitseva harjanne on varmimpia ottipaikkoja. Hyvät parkkipaikat.

Kolmenkivenkari

                      

Pienen ruohosaaren ja pintakivien ympäristö on varmimpia siikapaikkoja Pyhäjärvellä, varsinkin sydäntalvella. Kalaa tulee koko kauden. Parkkipaikoja on vain alle kymmenelle autolle.

Valasranta

Tanssilavan alueella on isot parkkialueet. Vedet ovat hyviä varsinkin kevään viimeisillä jäillä. Taiturikalastajien viime kevään kovimmat saaliit olivat yli kolmekymmentä ottikokoista siikaa päivässä.

Päivän saalista jäähdytettynä hangella.

Punainen morri on pyytävä alkukaudesta ja pimeillä keleillä.

Valkoinen morri on yllättäen parina viime talvena ollut lähes varmin ottiviehe.

Laura oli tämän kevätretken mestari. Salainen ase: valkoinen morri.

Ensikertalaisen juniorin ensimmäinen.