Perhokalastajan perhelomailua
 
        
            Markku solautti harjuksen itse tekemäänsä haaviin
            
            Osa 1: Länsi-Suomi

Teksti ja kuvat: SFM-toimitus 
Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutti

Kynäsjoki, Pomarkku 2.7

Maanantai-iltana jätin vaimon ja lapset anoppilaan. Olin kello 02.00 Kallen laavulla Kynäsjoella. Hiljaista ja niin kaunista. Mittakalat jatkoivat kasvuaan. Palautin myös saamani 1.5kg taistelijahauen takaisin niskamonttuun muiden perhomiesten ilahdukseksi.
                  
                       
                                    Markku Kynäsjoella

Isojoki 3-5.7

Hyvin nukutun päivän jälkeen ajoin Isojoen Vanhakylään, jossa epäilevät katseet seurasivat lupahakemustani. Kylällä on aikaisemmin ollut ongelmia ryyppäävien "perhomiesten" vuoksi, joten suotakoon heille varautuneisuutensa. Tilanne parani huomattavasti sen jälkeen, kun olimme saunoneet viljelylaitoksella. Kalapaikkavinkkejä paikalliset antavat asiantuntemuksella, varsinkin nyt, kun harri-isomusten liikkeittä seurataan joessa radiotelemetrialla. Antenniselät ja muutkin isomukset pysyttelivät tiistai- ja keskiviikkoyöt suvantojen montuissa, enkä viitsinyt heitä sieltä lyijyllä kaivella. Vesi oli todella alhaalla, ja sen lämpötila nousi 20 C asteeseen. Kalkkivirtamaisissa olosuhteissa 25 cm harrit näyttivät hyvin itsensä. Niiden erittäin valikoituun ruokavalioon kuului 18 koon CDC-siipinen mustarunkoinen päivyripinturi skeitattuna. Tummanvihreä nymfi koossa 14 kelpasi vain aivan kalvon alta. Tapsan kuulapupa kalasti hyvin 30-38 cm taimenia Myllysillasta alaspäin. Viljelylaitoksen seinällä, virpamies Kekkosen kuvan vierellä, oli kuva 8.3 kg:n nousutaimenesta, jonka nykypäivän virpamies oli saanut toukokuussa.

                     
                      Toivosen Olli suu muikeana yön saaliin kanssa

Arantilankoski, Nakkila 6.7.

Perjantain vastaisena yönä ihmettelin Nakkilassa Arantilankosken sillalla vieläkö sittenkin... Paikallisen fiksun nuoren perhostelijan vinkkien perusteella päätin jättää vielä vaimon rauhaan, ja ei kun vermeet taas pimeässä niskaan. Ykkösniskalla kaveri oli karkuuttanut n. 3 kg:n taimenen edelleen uiskentelemaan. Eikä se ollut ainoa. Nuorimies Rengosta, ainoa täällä tapaamani yöperhokalastaja, huomasi aivan vierellään noin 5 kg:n kalan. Samassa kohtaa minulla oli kunnon tälli hetken päästä, vaan eipä tarttunut 12 numeron koukkuun. Rengon pojan kanssa pidimme hauskaa Tapsan kuulapupalla ja kivikoppajäljitelmällä. 30-38 cm taimenet olivat aivan kiihkossa. Pimeällä me molemmat saimme omat mittataimenemme. Aamulla paikalle saapuivat taas paikalliset lohenkalastajat ja muut onki-/virpamiehet. Alkuyöstä tapaamani nuori mies oli viikkoa aiemmin nostanut 7.5 kg lohen. Hän kertoi joen olevan turhaan aliarvostetun, johon mielipiteeseen kyllä yhdyn.

Arantila, Nakkila 15.7

Ensimmäiset Nakkilan kokemukseni kutisivat kotosalla niin pahasti, että sinne oli lähdettävä pariin otteeseen uudestaan. Heinäkuun puolessa välissä vesi oli taas alimmillaan, ja lykästämisen tunne oli siksi aika vahva. MP-reissuksi en oikein kehtaa tätä retkeä mainostaa, vaikka mitallisia ei tullutkaan. Saalis oli kuitenkin toistakymmentä naftisti alamittaista (30-38cm) taimenta. Nyt oli varsikin kakkosniska hyvä. Mitä pidemmälle kahlasin, sitä kookkaampia olivat taimenet. Keskivirrassa karkuutin mittakalan. Yökahlaaminen yksin ei ollut kovin hauskaa, ilman sauvaa ja paikassa, jossa vedenkorkeus pikaisesti voi vaihdella melkein metrillä. ( Tapsa, pistäpä nopeasti kehittelemäsi kuulapupa Perhorekisteriin. Varsinkin tummanvihreä toimii yöllä pitkin eteläistä ja
keskistä Suomea.)

Nakkila 21-22.7

Sunnuntain vastaiseksi yöksi sain houkuteltua Toivosen Ollin kavereineen Nakkilaan. Olli karkuutti Arantilassa alkuillasta 2 kirreä viidentoista virpamiehen keskellä. Tapasimme iltayhdeksältä ja katsastimme muita koskia, lopulta päädyimme Ruskilankoskelle. 

                  
                Korvosen Pasi valmistelemassa Catch-And-Eat-sessiota

Viisi virpamiestä oli illan heitellyt pientä aluetta saaden yhden"mitallisen". Nuoruuden kokemattomuuttaan eräs poika kertoi, että 38 cm taimen oli saanut kitusiinsa niin paljon hiekkaa, ettei sitä voinut päästää takaisin. Mitäs siihen muuta kommentoimaan kuin :"Jos vaikka vähän hiljempää kiitos, sillä kaverini sattuvat olemaan ympäristötoimen "virkamiehiä"". Olli sai yhden 35cm taimenen kättelyn. Vuorotellen yritimme pyytää kiloista taimenta, joka usein näyttäytyi heittomaksimin rajoilla. Vesi lähti aika nopeasti nousuun, joten poistuimme yönviettoon, kaverit autoon nukkumaan, ja minä Arantilaan. Koskella sain kahlata napaani myöten päästäkseni välisaareen, josta taas aamulla pääsin kuivin jaloin pois. Leki Classic turvanani perhostelin jälleen rauhassa. Pimeällä korkean veden aikaan ei ollut tapahtumia. Parissa tunnissa vesi laski taas tutulle tasolle. Ykkösniskan kuohuista sain 1.5 kg:n, lahnan mallisen kirren. Kiva tsemppi pitkin kuohuja, ja käsittelin kalan laittovalmiiksi anopille. Sitten jätin paikan
rauhaan ja siirryin kakkosniskalle. Lyhyestä hetkestä virsi kaunis: 2 tuttua taimenta ekoilta jalansijoilta palautukseen. Sitten 10 metrin kahlaus Lekin kanssa. Naftisti vajaamittaisen taimenen kättely ja 1.2 kg:n kirre reppuun anopille suolakalaksi. En kehdannut jatkaa isompien taimenten perään, kun en muistanut saalisrajoitusta.( Ei taida edes olla?). Paikallisetkin saapuivat taas paikalle, joten herättelin Ollin autosta kertoen, että nyt taitais vesi olla hyvällä korkeudella. Kun lähdin välisaaresta, aamuvuorolaisen kommentti oli: " Jaaha, yön teurastus on sitten ohi". Oli kaveri tainnut sillalta nähdä viimeisen varttini. Eriväriset superpupat olivat testissä. Kalat tulivat vaaleanvihreillä pupilla (koukkukoko 2X14), joissa oli "Korvosen" fluorivihreä perä (2 mm).

Suurin osa Nakkilassa tapaamistani kalamiehistä on ollut tosi asiallista ja mukavaa porukkaa, ja sana virpamies on lähinnä kesälomalaisen huuli ( vrt Ruuskanen merellä). Keskellä yötäkin 37 mk:n hintaisen kalastusluvan, joka ulottuu seuraavan vuorokauden puoleen päivään, saa  Nakkilan Essolta.

Lukija-
kilpailu