Harjuksen - tuon kalojen kuningattaren - kalastus on paikoin todella antoisaa ja haasteellista. Harjus menestyy joessa hyvin ja lisääntyy luontaisesti ajoittain varsin hyvin. Huonoina poikasvuosina tehdään koko joki alueelle tuki poikasistutuksia (noin 10 000 kpl/vuosi). Harjuksen alamitta on joessa nyt kolmatta vuotta 40 senttiä ja sen on nostanut kalojen keskikokoa selvästi. 30-35 sentin kalaa saa matalan veden aikaan ajoittain runsaasti ja suurempiakin tulee, jos vain osaa pyytää kovan koulun koulimia luonnonkaloja.

OIKEAAN AIKAAN

Harjus on yleensä helppo paikallistaa, se syö mielellään pintaravintoa ja näin ilmoittaa tuikeillaan olinpaikkansa. Harjuksen kalastusaika alkaa joella siinä touko-kesäkuun vaihteessa ja jatkuu pitkälle syksyyn.

Vedenkorkeus on yksi avaintekijä harjuksen kalastuksessa. Otollista aikaa on, kun joen vesi on pysynyt pitkään "normaali" korkeudella. Harjuksilla on silloin ollut aikaa löytää oleskelupaikat, joista pystyy vaivatta hankkimaan ravinnon. Tosin kauniin syyspäivän harjuksen kalastusta ei voita mikään.

Merikarvian harjus.

Syksyllä 2000 lokakuussa ongin harreja pienellä foamimurkulla Puukoskella hyvällä menestyksellä. Harjusta pidetään yleensä helposti narrattavana kalana, mutta Merikarvialla se on yksi vaikeimmista (valikovin) kaloista. Perho ei saa viistää alkuunkaan ja se on osattava tarjota varovasti.

PAIKAT

Lankosken alueen paras paikka on voimalaitosuoman ja luonnonuoman yhdistävältä ryöstöltä alaspäin veikonsuvannolle asti oleva koski pätkä. Aluetta pystyy kalastamaan vain kun voimalaitos on suljettu.

Alue on matalaa ja paikoitellen hankalasti kalastettavaa.

Puukoskelta harrit tapaa niskan ja ns. istutusmontun väliin jäävältä alueelta. Välisuvantoa edeltävä matala koskipätkä on myös hyvää aluetta.

Joen parhain harjusalue löytyy Puukosken alimmasta koskesta ja ehkä se on myös helpoin ja rauhallisin alue kalastaa harjusta. Stäävit- ja Vaadit koskissa on harjusta parhaiten sillan yläpuolella ja sillan alapuolella näkyvän Ruohosaaren ympäristössä.

Holmankosken yläosa suvannon yläpuolella ja sillan alapuolinen alue tarjoavat hyvää harrin kalastusta. Ja vesitilanteesta riippuen Terveskeskuksen uomaa ei todellakaan kannata unohtaa.

PERHOT

Harreille kannattaa tarjota sen ravintoa jäljitteleviä sidoksia eli vesiperhosten, päivän- ja koskikorentojen eri kehitysvaiheet. Ottavinta murkkujäljitelmää eli Jarkon creplamurkkua ei kannata unohtaa, eikä myöskään spider-, red tag- ja zulu-sidoksia.

Takaisin kotiin.

Koukkuina on suositeltavaa käyttää väkäsettömia, koska kalastus on kuitenkin catch and release -kalastusta. Vaikka joen harjusta ei siis kannata jahdata ruokakalaksi, on sen kalastus varmasti hienointa mitä läntisessä suomessa voi vavalla tehdä. Ja joessa on varmasti riittävästi kirjolohia kotiin vietäväksi.... sekin tosin vaatii hieman ponnisteluja joskus.

Lisätietoja joesta:
Katukeittiö Köffi
SFM-toimitus

Kuva.
Puukosken
alaosa.