|
|
|
|||||
![]()
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu.
VÄRINÄLITKA Alun perin värinälitkan idea on lähtöisin Keski-Euroopasta. Siellä kalastusvälineliikkeet myyvät litkan valmistukseen eri kokoisia, mallisia ja värisiä "tutteja" (= nuggi). Suomessa näitä kumiputkia ei vielä ole kaupan ollut, joten kotimainen värinälitka on rakennettava korvaavia materiaaleista. Ruotsalainen Roslagen litka on yksinkertaisin rakennettava. Sen voi myös ostaa valmiina. Kauppanimike on "Fladen-silakkalitka". Siinä on 5 sivuperuketta, joissa on noin 8 kokoiset hopean väriset koukut. Koukkuihin on lisätty pienet pullomaiset, valkoiset ja fosforoivat tutit. Venekalastuksessa viisikoukkuinen litka on hankalan pitkä. Kolmikoukkuinen versio on sopivan näppärä veneessäkin käsiteltäväksi. Fosforipullot voi korvat maalipisaralla, joka sekoitetaan epoksiliimasta ja fosforijauheesta. Toinen tapa on leikata fosforoivasta jigipyrstöstä oikea muotoiset palaset ja kiinnittää ne pikaliimalla koukkuun. Vaikka Roslagenia kutsutaan silakkalitkaksi, se pyytää mainiosti myös ahvenia. Litka on saatava uppoamaan nopeasti silakkaparven alle, missä assut luuraavat.
Litkan kaavakuva.
Nuggi-Hegene eli tuttilitka on osoittautunut tehokkaaksi ahvenpyytimeksi myös meillä Suomessa. Alkuperäisiä nuggeja eli tutteja ei vielä ole kotimaisissa kalastusvälineliikkeissä näkynyt, joten niille joutuu kehittelemään korvaavia viritelmiä. Pari millisestä kutistesukasta saa lähes oikean mallisen tutin, kun polttaa toisen pään umpeen. Sähköjohtojen muovikuorista saa tehtyä eri värisiä sukkia koukun varrelle. Isoja tutteja syntyy esimerkiksi kumihanskojen sormiosista tai pienistä ilmapalloista. Jälkimmäiset korvikkeet vastaavat parhaiten alkuperäisiä nuggeja, jotka ovat pehmeää lateksia eli kumia. Kutistesukka ja piuhan kuoriosa ovat hieman kovia ja jäykkiä, mutta toimivat ainakin hyvän syönnin aikana. Koukkuna käytetään pitkävartista pienisilmäistä koukkua kokoa 6-10. Tutti pujotetaan koukkuun niin, että tutin pää pujottuu aina perukesiiman puolelle asti. Liitoksen voi vahvistaa pikaliimalla.
Litkan voi solmia usealla eri tavalla. Alkuperäisissä pyytimissä on selkäsiima (0,25-0,35 mm) Johon 20-25 sentin välein on solmittu noin 10 senttiset sivuperukkeet (0,15-0,25 mm). Sivuperukesolmuna voi käyttää joko Pendre-solmua tai Snake-solmua KTS kuvat
PENDRE
Tee sivuperukesiimasta Clinch-solmu selkäsiiman ympäri ja kiristä kostutettu solmu.
SNAKE
Tee sivuperukesiimasta kuvan näyttämä lenkki selkäsiiman ympärille. Kierrä perukesiiman pitkä pää kaksi kertaa sekä lenkin että selkäsiiman ympäri. 2. Kiristä kostutettu solmu Kolmas tapa tehdä litka on, että ensin sidotaan selkäsiimaan 20-25 sentin välein pienet, luistamattomat lenkkisolmut. Lenkkeihin solmitaan esimerkiksi Uni-solmulla sivuperukkeet, ja niiden päihin tuttiviritelmät.
LUISTAMATON LENKKISOLMU
|
||||||
![]() |
![]() |
||||||