 |
|
|
|
||||
|
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu.
Missä kalat luuraavat? eli miten merikortin avulla ja ympäristöä
havainnoimalla Hauki ¤ Kuha ¤ Ahvenet ¤ Meritaimen
Saaristossa hauella on kaksi peruslymypaikkaa. Toinen on kaislikoiden reunamat ja toinen on rakkolevävyöhykkeet. Kaislikot on merkitty merikarttaan pisteviivalla. Jos kartan keltaisella alueella, joka tarkoittaa matalaa, alle kymmenmetristä vettä, on lisähöysteenä sopivasti kivikkoa, voi olla varma, että jonkun pulterin suojassa piileksii saaliskalaa kyttäävä pitkänokka. Haukea kannattaa hakea lähes aina tuulen alta. Jos tuulee etelästä, haukijahtiin mennään etelärannoille. Erittäin kovalla tuulella kalat alkavat siirtyä suojan puolelle, sillä korkea aallokko sotkee veteen kasvillisuus- ja leväjätettä, joka samentaa veden. Aina on huomioitava myös vanhan tuulen merkitys. Jos useamman päivän on tuullut esimerkiksi lännestä ja tuuli sitten kääntyy kaakkoon, hauet alkavat hitaasti noin vuorokauden aikana siirtyä uuden tuulen alle. Kivikot, joiden välissä kasvaa rakkolevää, ovat pikkukalojen ruokailualueita ja houkuttelevat siten paikalle myös saalistavia haukia. Saaristohauen suojaväritys sulauttaa saalista kyttäävän camofacen hyvin levämaton siimekseen. Paras ruokahauen koko on kilosta kolmeen kiloon. Isomuskalat ovat useimmiten naaraita, joiden kutu tuottaa miljoonia hyvän perimän omaavia poikasia, joten mammakalan tappaminen vie myös osan tulevaisuuden saaliista.
Touko-kesäkuussa kuhat löytää karien ja pikkuluotojen ympäristöstä jopa alle metrisestä vedestä. Silloin ehdottomia ykkösvieheitä ovat jigit. Heinäkuulla, kun kutu on ohi, kuhat vaeltavat matalikoilta ulommaksi ja niitä voi pyytää sekä uistelemalla että jiggaamalla. Pilkkiminen pakkojen päällä kannattaa, sillä ahventen lisäksi kuhat iskevät pysty- ja tasapainopilkkeihin.
Ahventen ruokailualueita ovat erityiseti pakat. Ne ovat vedenalaisia kumpareita, joiden päällä on vettä parista metristä kuuteen-kahdeksaan metriin. Pakkojen päällä on yleensä aina virtausta, joka tuo assuparven napsittavaksi katkoja, muuta pieneliöstöä ja kalanpoikasia. Virtapaikkoja syntyy myös saarten välisiin kapeikkoihin. Rakkolevän seassa on paljon ravintoa, jota ahvenet tulevat haukivaaran uhallakin syömään. Niemenkärkien vedenalaiset jatkeharjanteet keräävät ahvenparvia. Usein kalat ovat tällaisen harjun jommalla kummalla reunarinteellä. Sijoittumiseen vaikuttaa sekä veden virtauksen että tuulen suunta. Varhaisina kesäaamuina ja iltaisin auringonlaskun aikaan ahvenet saattavat yltyä pintaruokailuun. Kun löytää ahnaan ajoparven, voi hetkessä saada savustuspöntöllisen järeän kokoisia raitapaitoja.
Tavoitelluin ja samalla varmasti vaikeimmin pyydettävä kalalaji on meritaimen. Keväällä taimenet tulevat mataliin poukamiin auringonottoon ja kolmipiikkijahtiin. Kevätsesonki kestää tällä alueella huhtikuun puolivalistä kesäkuun puoliväliin saakka. Kun kevätaurinko lämmittää poukamien ja lahukoiden veden yli neljäasteiseksi, on aika sitoa siiman päähän ärsykevärinen lusikka. Keväällä on perhokalastajankin on miellyttävä tavoitella taimenia, sillä silloin on vähemmän kovia tuulia haittaamassa kalastusta kuin syksyllä. Kun kevätpäivä on kauniin aurinkoinen ja tuuli käy leppästi etelän tai lännen puolelta, polaroidit päähän, aurinkorasvaa naamariin ja menoksi: Taimenjahtiin!
|
|||||
 |
 |
||||||
