Made ei ole niitä helpoimmin kalastettavia kaloja. Kalan saaminen jäälle vaatii kalastajalta keskittymistä, paikkatietoutta sekä hitusen onnea. Aloittevilta mateennaaraajilta saattaa ensimmäinen kala odotuttaa muutamia kalastuskertoja, mutta kun madepilkinnästä pääsee jyvälle, saaliin tulemista ei voi estää.

Mateenpilkintä varmasti yksi halvimmista kalastusmuodoista. Pilkkiminen on jokamiehenoikeus ja madepilkkivarusteet maksavat muutamia kymppejä. Ainoa kulunki on matkoihin kuluva bensa, sillä kalathan eivät tunnetusti ole koskaan kotilahdella.

Aloittelevan madekalastajan kannattaa turvautua aluksi kokeneimpien mademiesten juttuihin. Kalapaikkojen ollessa suurin piirtein selvillä kannattaa lähteä tutkimaan paikkoja paremmin. Tuntemattomalle kalapaikalle kannttaa mennä jo valoisaan aikaan, sillä verijäljet paljastavat viimeisimmät suoltopaikat. Made kutee vuodesta toiseen samoilla alueilla, joten vanhoilla kalapaikoilla on vilskettä kudun lähetyessä.

Jos ei seurapiirielämä kiinnosta tai mateet tuntuvat loppuvan vanhoilta paikoilta kannattaa uusia paikkoja etsiä matalanpuoleisista lahdista, jonka pohja ei ole pehmeän mudan peittämä. Jos lähettyviltä löytyy virtapaikkoja, salmia tai jokien suistoja, niin aina paremmalta näyttää. Uusia paikkoja etsittäessä ei kannata kangistua vanhoihin kaavoihin. Hyviä madepaikkoja saattaa löytää 8-10 m vedestä kunhan muut mateen asettamat vaatimukset lisääntymisympäristöstä ovat kohdallaan.

Miten löytäisin mateen?

Mateiden löytäminen saattaa teettää töitä kalamiehelle. Madeparvet ovat usein pienellä alueella, jonka löytäminen palkitsee kalamiehen. Suurella kalamiesjoukolla matikoiden paikallistaminen onnistuu parhaiten. Kun yksi löytää kalat, niin kaikki vain samalle alueelle. Mitä enemmän pohjassa lerputtaa madevieheitä, sitä aktiivisemmaksi kalaparvi käy jään alla.

Mateita kannattaa etsiä ennakkoluulottomasti koko kutulahden alueelta. Pienet matalikot, kivikot ja niemien kärjet ovat kokeilemisen arvoisia. Jokien suistossa kalastus kannattaa aloittaa aivan joen suulta, mikäli vain jäätä on riittävästi. Jäiden tulon aikaan joen virtaussuunnat näkyvät hyvin jäättöminä alueina. Virtaus ei aina mene suoraan järveä eteenpäin, vaan se saattaa mutkitella.

Virtaukset ovat mateiden kulkureittejä. Niiden alla pohja on kovempi kuin ympäristössä, jolloin made valitsee sen mielummin kutupaikakseen kuin mutapohjaisen virranreunan. Kalojen olinpaikat muuttuvat virtausten muuttuessa, joten pilkkijän kannattaa kokeilla virtakohtaa pitkälle järvelle tai merelle asti. Usein juuri ennen kutua kalat löytyvät aivan joen suulta. Ennen kutua kannattaa kokeilla aivan virranhäntää.

Kalojen löydyttyä ei kannata lähteä poukkoilemaan kalapaikalta suurempien saaliiden toivossa. Jään alla saattaa hääriä läjäpäin mateita, jotka odottavat oikeaa lisääntymishetkeä. Tosin ennen kutua ja kudun jälkeen mateet ovat enemmän hajallaan, jolloin uusien reikien testaaminen kannattaa.

Kalaisalle paikalle on hyvä porata useita reikiä jopa metrin välein. Reikiä koetaan vuoroperään. Maiteiden ollessa aktiivisimmillaan touhuissaan ne liikkuvat koko ajan. Koiraat etsivät naarasta, ja kun pilkkisi osuu koiraiden keskelle, madepilkkiäsi jorkitaan ahkerasti. Madeparvet ilmeisesti liikkuvat ryhminä samoja reittejä pitkin, joten kaloja antaneita reikiä kannattaa kokea illan aikana useasti.

Madepilkit

Ryöstäjäpilkki

Ryöstäjäpilkki on kenkälusikkaa muistuttava metallinen isoilla koukuilla varustettu pilkki. Se sujautetaan mateiden keskelle kiivaimman häähumun aikana. Ryöstäjä on maalattu valkoiseksi madenaaraan vatsaa imitoiden. Ryöstäjää nostetaan ylös alas kukin tyylillään kuitenkin niin, että peräkoukut koskettavat pohjaa koko ajan. Pilkkijä voi kuitenkin tehdä pitkiäkin houkutusvetoja mateiden houkuttelemiseksi oman reiän alle.

Ryöstäjä kiinnostaa etenkin koirasmateita, jotka tulevat tunnustelemaan morsianta leuan alla olevan tuntoviiksen avulla. Keskittynyt kalamies huomaa herkimmänkin tuntoviiksen hipaisun, jolloin hän vetää voimakkaan vastanykäyksen. Kudun ollessa kiihkeimmillään ‘otti’ tuntuu varmasti, sillä koiraat käyvät herkeämättä asiaan aistiessaan jotain naarasta muistuttavaa.

Kutuaikana naaras möyhii pohjaa päällään, jolloin sen valkoinen vatsa paljastuu. Koirasmateet ymmärtävät sen kutsuksi kutupuuhiin. Ryöstäjäpilkit imitoivat juuri naaraan käyttäytymistä, jolloin koirasyksilöt haksahtavat siihen useimmin kuin naaraat.

Madehara

Madehara on myös kokeilemisen arvoinen peli. Sen hyviä puolia on se, että se pyytää hyvin kaloja koko madesesongin ajan. Madehara on himmeliä muistuttava härveli, jonka alaosaan on lyijyyn valettu useita koukkuja sojottamaan ylöspäin. Koukkujen yläpuolella on hakanen syöttikalan kiinnittämistä varten.

Madeharalla koputellaan ja tömistellään pohjaa, jolloin mateet saattavat luulla sitä kutevaksi kalaksi ja käyvät kimppuun. Ennen kutua ja kudun jälkeen harassa pidetään syöttiä. Mateen tullessa nuuskimaan syöttiä otti tuntuu kalastajan kädessä siiman tönimisenä. Nopea vastaisku ja made tarttuu kiinni alaleuastaan.

Madeharan huonoja puolia on sen tarttuminen kiinni jäänreunaan kalaa nostettaessa. Kalansaantiprosentti nousee huimasti, kun käytetään suurikokoista kairaa.

Ennen kutua ja sen jälkeen syöttipilkki on omiaan madepilkinnässä. Painavan pystypilkin peräkoukussa roikkuu kalanpala houkuttimena. Toiset käyttävät syötinsaamiseksi pohjaan metalliketjua tai lyijypainoa ja heiluttelevat niitä pohjan läheisyydessä. Silakka ja kuore ovat käytetyimpiä syöttikaloja. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä kestäviä koukussa kuin ahven tai kiiski, jotka toimivat syöttipilkissä yhtä hyvin.