Lokakuu 2002

SportFishingMagazinen kalastuspäiväkirja kulkee kalastajien matkassa joka viikko.

Kalareissuistaan ovat SFM:lle luvanneet raportoida.

Nauvo 10.10.
OlliT

Tänään syksyn perho-meritaimenkausi auki Nauvossa: 2,6 kg ja 60 cm.
Perhona hopea mylar runkoinen streamer, musta siipi ja keltainen pyrstö ja silmät palloketjusta.

Brandö 10.10.
SFM-toimitus ja Pete

Aamupäivällä ensin meritaimenjahtia: Pari nähtyä seurimoa ja tärppiä. Sitten assuttelua kello puoli kahteen: Filettä kolmisen kiloa. Suurin kala 410g. Illalla Pete veti perholla hauet 2 ja 2½ kg. Mörökölli, yli 5 kiloa,  katkaisi Hard Monon. 

Brandö 9.10.
SFM-toimitus ja Pete

Illan suussa haettiin kilon verran assufilettä iltapalaksi ja huomiseksi lounaaksi.
Tunti taimenen pyyntiä. Molemmilla messevät tärpit. Jatkuu huomenna! 

Brandö 9.10.
SFM-toimitus, Pete, Arto, Seppo, Petteri, Timo, Pekka ja Jukka

Aamupäivällä haukikalassa noin 3 tuntia. Muutama tärppi. Ainoastaan Timo sai ylös asti kalan, 1,2 kg. Pohjoistuuli haittasi.

USA, Mountauk
JakeK

Viimeinkin asiat alkoivat napsumaan kohdalleen, elikkäs paistaa se päivä välillä risukasaankin. Vaimo lahti käymään Suomessa ja siitä asiasta ilo irti kalastamalla lauantai, sunnuntai ja maanantai.
Lauantaksi olin alunperin buukannut oppaan Montaukiin, joka on paikallinen mekka lokakuun ajan. Striperit, bluesit ja albacoret muuttavat pohjoisilta syönnösalueiltaan talvehtimaan etelän lämpimämpiin vesiin. Montauk on käytännössä  koko rannikon itäisin paikka, joten suurin osa kaloista joutuu uimaan paikan ohi. Ja koska paikalla on runsaasti pikkukalaa, on siitä sitten hyvä ottaa pikku stoppi ja täyttää kupu.

No lauantai jouduttiin perumaan kovan tuulen takia, joten ei muuta kuin harjoituttumaan heittokättä paikalliseen. Sandy Hookista saaliiksi 7 striperia ja 2 bluesia, kaikki tosin melkoisen pieniä. Paikalla aivan hillittömiä määriä  bunkeriksi kutsuttua pikkukalaa ja sellaista imitoivilla perhoilla suurin osa kaloista.

Sunnuntaina sitten nokka kohti Montaukia. Oppaan kanssa oli sovittu uusi yritys maanantaiksi ja tarkoitus oli kalastella rannalta. 3 tunnin ajomatkan jälkeen ulos kärrystä ja samantien meinaa lentää koko Karvinen mereen hirvittävässä tuulessa. No ei muuta kuin tossut jalkaan, kahluutakki niskaan
ja tekemään tiedustelulenkkiä. Muutaman kilometrin taapertamisen jälkeen löytyy erään niemennokan takaa paikka, jossa saattoi edes kuvitella heittävänsä perhoa. Niemi suojasi tuulelta ja edessä oleva karikko mursi mainingit jotenkuten siedettävän kokoisiksi. Noin 5 tunnin heittelyn ja odottelun tuloksena yksi 27 tuumainen striperi, joka ulkoilutti pohjasiimoja ihan iloisesti. Tuuma jäätiin edelleen alamitasta.

Ehtoolla soittelin oppaalle ja maanantain piti olla hieman inhimillisempi, joten ei muuta kuin majapaikan hakuun. Hetkisen keskustelujen jälkeen tuli lopulta yövyttyä oppaan nurkissa.

Maanantaina sitten reippaasti ylös, ulos ja kalalle. Oppaalla oli n. 21-jallkainen paatti ja siinä perässä 80 hummainen perätuuppari. Vene trailerilta alas n 8.30 ja merelle. Vartin ajon jälkeen pysähdyttiin
paikalle, johon muitakin veneitä oli jo kokoontunut. Siellä täällä näkyi pinnassa käyviä False Albacoreja, jotka liikkuvat melkoista vauhtia jahdaten pikkukaloja. Toisella heitolla pieneen epoksizonkeriin tömähtää tuhti tärppi. Muutaman sekunnin kuluttua pohjasiimaa ulkona useita kymmeniä metrejä ja lopulta kaveri pysähtyy temmottuaan  ulos 70-100m pohjia. Hurjia veikkoja!. Hetkisen kädenväännön jälkeen kala veneeseen, muutama valokuva ja kala takaisin veteen. Muutaman tunnin sessio tuotti vielä 4 samanlaista lisää. Suosittelen muuten laajakehäisen kelan hankintaa tuohon hommaan: mun pieni 9 luokkainen Battenkill kyllä kesti kalojen rynnistykset ihan
mainiosti, mutta pohjien sisäänkelaaminen oli todella hidasta pienipuolaisella. Varsinkin siinä vaiheessa kun kala laittoi pakin päälle ja syöksyi suoraan venettä kohti. Näin tuli karkuutettua useampikin vauhtihirmu.

Albacorejen kaikottua aloiteltiin uusien kalojen etsintä. Noin tunnin edestakaisin ajelun jälkeen pinnassa näkyy melkoisesti kalaa. Olivat bluefisheja ja söivät uskomattoman tiiviinä parvena pikkukalaa. Ensin meni muutama perho ilman teräsperuketta, sen jälkeen oli juoksusiimat sekaisin ja
sitten katkottiin perukkeita. Olo oli kuin paremmallakin tumpelolla. No malliksi sentään taidettiin saada yksi.

Veneliikenne alueella alkoi käydä sietämättömäksi ja taas uusien kalojen hakuun. Lounaan ja hetkisen odottelun jälkeen aivan Montaukin majakan lähistöllä uudet kalaparvet pintaan. Aivan uskomattomia määriä  kalaa pakkautuneena  parviin ja söivät aivan hurmiossa. Parvissa sekaisin bluseja,albacoreja ja stripereita. Ongelmaksi muodostui se,  että bluesit veivät perhot ilman teräsperuketta ja striperit ja albacoret puolestaan eivät ota perukkeelliseen perhoon. Lopulta opas ehdotti popperin kokeilemista striperille. Heti ensimmäisellä heitolla parvesta irtautui hillitön striperi, joka löi popperiin apinan raivolla. Lopulta kaverilla mittaa 33 tuumaa ja painoa n 7.5 kiloa,  ja luonnollisesti kamerasta tässä vaiheessa
filmi loppu.

Kalojen parveilua jatkui aina siihen asti, että opas ilmoitti päivän olevan täynnä. Kaikkiaan saaliiksi ehkä 5 albacorea, 3 striperia ja laskematon nippu blueseja. Nyt on sitten kelakäsi kipeä, peukalo mustelmilla kammen iskuista ja pohjasiiman leikkaama vekki etusormessa. Ei voi valittaa :-).
Kaikkiaan totaalisen uskomaton kokemus. Näin maanantain aikana varmasti enemmän kaloja kuin olen aikaisemmin nähnyt koko elämässäni. Suosittelen lämpimästi aloittamaan säästämisen jo nyt ja suunnittelemaan reissua tännepäin ensi vuoden lokakuuksi,  jos vaan enää itsekään olen maisemissa niihin aikoihin.

Åva 8.10.
SFM-toimitus, Pete, Arto, Seppo, Petteri, Timo, Pekka ja Jukka

Ison sillan virrassa jigihommissa iltapäivällä noin kolme tuntia. Filettä noin 5 kiloa. Suurin ahven painoi tasan 1/2-kiloa ja tuli Petterille. Motor Oil.

Parainen, eteläpuoli 6.10.
HannuR ja Sampo

Hauet kovan tuulen alla. Hannulle 18 kalaa, suurin n. 3-kiloinen. Yksi perholla ja loput Zaltilla. Sampo sai 7 haukea vaapulla.

Brändö 1.10.
SFM-toimitus, Ykä, Seppo, Pekka, Arto ja Riku

Jiggausta  9.00-13.00. Ensin Åvan ison sillan pielessä: vain pieniä assuja. Korsön sillan virrassa ei mitään. Baggholman sähkölinjan alta MP:t. uusi yritys Åvassa antoi taas pikku ahvenia. Lopulta Riku! sai Gullvivanin kotisatmasta päivän suurimman 300 g. 14 m/s pohjoistuuli laittoi varmaan ahvenilta suun suppuun. Riku oli päivän mesu!

Åva 30.9.
SFM-toimitus, Ykä, Seppo, Pekka, Arto ja Riku

Ison sillan alla klo 16.30 - 17.00. Ahven söi heikosti moottoriöljyä. Kuitenkin pari kiloa filettä. Kalan keskipaino n. 200g, eli pientä. Ja taas 3 alamittaista kuhaa. 

Perhonsidonnan SM 2002