Merilohen kalastus ja uusi asetus lohenpyyntiin?

Teksti: SFM-toimitus

Hyvin moni muistaa tarinan harakasta joka juuttui tervaan. Kun nokka irtosi niin pyrstö tarttui vastaavasti kiinni. Mitä lohenkalastuksella on sitten tekemistä tervassa toikkaroineen harakan kanssa. Ehkä ei suoranaisesti mitään mutta kun katsoo tilannetta kuinka Suomessa hoidetaan kalastusasioita niin tulee mieleen juuri kyseinen tarina. Maamme virkamiehet ovat kuin harakat, kun toinen pää on tekemässä jotain muuta kuin toinen pää, niin ylen vaikeaa on tehdä oikeita ratkaisuja. Kalastusasioiden hoitaminen on todella tarkkaa tasapainoilua kalastuksen ja kalakantojen hoidon suhteen. Ei siinä parane päästää toista tarttumaan tervaan ja toista vapaaksi.

Salmon Action Plan

Kansainvälinen Itämeren kalastuskomissio laati 1997 erityisen suunnitelman itämeren lohikannan elvyttämiseksi. Tämä suunnitelma tunnetaan nimellä Salmon Action Plan, lyhennettynä SAP. suunnitelma sisältää useita tavoitteita, jotka ovat vastakkain asettelussa kanssa Maa- ja metsätalousministeriön uuden asetusehdotuksen kanssa. Seuraavassa poimintoja Salmon Action Plan:in tavoitteista:

Lohipopulaatioiden häviäminen ja vaelluspoikasten tuotannon aleneminen tulee pysäyttää. Työ on hyvällä alulla, mutta kaksi todella poikkeuksellisen vähävetistä kesää ovat vaikuttaneet varmaankin kudun onnistumiseen.

Jos poikasvuosiluokat ovat pieniä, voi merikalastuksen tuntuva lisääminen aiheuttaa vakavia haittoja luonnonlohen lisääntymiselle seuraavien vuosien aikana. Tästä on  seurauksena se että kanta epäilemättä taantuu.

Luonnontuotantoa tulee nostaa asteittain 2010 mennessä 50% tasolle parhaasta arviosta jokien luonnontuotantopotentiaalista, jotta saavutettaisiin parempi tasapaino viljelytuotannon ja luonnontuotannon välille. Arvioiden mukaan tavoite on onnistunut, mutta viljely - ja luonnonkutuisia kaloja ei voida tarpeeksi luotettavasti erottaa toisistaan, koska eväleikkauksia ei tehdä istukkaille. Voidaan myöskin epäillä arvioiden luotettavuutta, jolloin pyynnin tehostaminen on ristiriidassa luonnontuotannon nostamisen kanssa.

Luonnontuotanto tulee palauttaa potentiaalisiin lohijokiin (Kuiva- Kiiminki- ja Pyhäjoki).

Tämä tavoite ei ole onnistunut suunnitellun mukaisesti. Yhtenä suurimmista syistä on voimallinen pyynti jokisuistoissa kiinteillä pyydyksillä, koska rauhoitusalueita näiden jokien suistoissa ei ole.

Kalastusta tulee kaikin mahdollisin keinoin siirtää villi/viljelty-sekakantojen pyynnistä kalastusta varten istutettujen lohien kalastukseen.

Tämän tavoitteen onnistumisella on edellytyksiä vasta kun valtaosa istukkaista eväleikataan. Tällä hetkellä istutetun ja luonnonkudusta syntyneen lohen toisistaan erottaminen on lähes mahdoton tehtävä.

Istutettujen lohien luonnonkantoihin kohdistuvan vaikutuksen minimoimiseksi kalastusta varten kaikki istutettavat lohet tulisi eväleikata. Eväleikkaukset ovat valtaosaltaan suorittamatta, joten tavoitetta ei voida tällä hetkellä toteuttaa.

Lohenkalastuksen säätelyn tärkein tavoite tulee olla luonnonlohikantojen suojelu.

Luonnonkalan ja istukkaiden erotteleminen tällä hetkellä on liian vaikeaa jotta tavoite toteutuisi riittävässä laajuudessa. Uusi asetus mahdollistaisi myös alle 85 cm pitkien luonnonkalojen pyytämisen ja on selvästi ristiriidassa SAP tavoitteen kanssa!

Avomerikalastusta tulee säädellä siten, että kutuvaellukselle pääsee riittävä määrä luonnonlohia. Vuoden -96 kalastusasetuksella on pyritty parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja siinä on osittain onnistuttu, mutta uuden asetusehdotuksen mukainen pyynti ei tue tätäkään tavoitetta, koska pyynnin alkamista ollaan aikaistamassa kolmella viikolla.

Rannikon lohenkalastusta tulee säädellä ottamalla huomioon sekä luonnon lohikantojen suojelu, että viljeltyjen lohien tehokas hyödyntäminen. Rannikon lohenkalastuksen viivästäminen kalastusajan säätelyllä voi olla keino minimoida luonnonloheen kohdistuvaa kalastusta. Kalastusajan säätely on ollut onnistunutta, mutta kalastuksen aikaistaminen uuden asetusesityksen mukaiseksi voi muuttaa tilannetta jo muutaman vuoden aikana dramaattisesti, koska parin poikasvuosiluokan kato näkyy muutaman vuoden viiveellä kaikkien kalastajien saaliissa. Uusi asetus poistaisi toteutuessaan kevätrauhoituksen käytännössä kokonaan ja on ristiriidassa SAP tavoitteen kanssa.

Katoaako merilohi uuden asetuksen myötä

Lohta pyydetään ammattimaisesti ajoverkoilla, ajosiimoilla ja lohiloukuilla. Ajoverkko ja -siima eivät valikoi saalista, joten pyynti kohdistuu myös luonnonlohikantaan ja kalan vapauttaminen pyydyksestä vaurioitumattomana ei ole mahdollista. Ajoverkkokalastus vaarantaa merilohen lisäksi myös kolme muuta uhanalaista lajia: pyöriäinen, itämerennorppa, ja meritaimen.

Loukkupyynnissä valikoiva pyynti on mahdollista, mutta edellyttää laajamittaisten eväleikkausten toteuttamista jolloin luonnonkudusta syntyneet ja istutetut lohet on mahdollista erottaa toisistaan. Pyynnin valvonta on vaikeaa, koska valvontaresurssit ovat nykyisinkin riittämättömät. Loukkupyynnistä aiheutuu vahinkoja myös hylkeille.

Uuden asetusesityksen mukaan tämä pyynti saataisiin aloittaa jo kolme viikkoa ennen rauhoitusajan päättymistä siten, että ammattikalastajat saisivat pyytää lohta kukin kahdella loukulla! Toteutuessaan tämä tarkoittaisi sitä että loukut olisivat meressä niin aikaisin, että rauhoitusaikaa nousevalle kalalle ei jäisi lainkaan. Rauhoitusaika perustuu nimenomaan niihin havaintoihin, että luonnossa syntyneet lohet nousevat perämerelle huomattavasti ennen istutuslohia, joten toteutuessaan tämä pyynti kohdistuisi voimakkaasti myös luonnonlohikantaan.

Eväleikkausta ei voida pitää indikaattorina , koska leikkausjärjestelmä ei vielä toimi.

Jos kaikki esityksessä ehdotetun mitan alittavat kalat otetaan ylös, saalissa on varmasti uhanalaisia luonnonkaloja, joilla on istukkaisiin verraten paremmat luontaiset menestymisedellytykset ja geneettinen diversiteetti.

Jokisuistojen rauhoitusalueet ovat riittämättömiä, koska Perämeren jokisuistot ovat matalia ja lohi nousee hyvinkin kapeita reittejä myöten. Näin ollen nousuparvet ovat helposti tavoitettavissa. Jokisuupyynti vaarantaa myös meritaimenkannan, koska taimenen merivaellusalue on paljon pienempi kuin lohen.

Jokisuupyyntiä olisi syytä rajoittaa myös taimenen lisääntymisen turvaamiseksi.

Potentiaalisten lohijokien (Kuiva- Kiiminki- ja Siikajoki) suistopyynti on tehokasta, joten suuri osa näihin jokiin leimautetuista poikasista jää pyydyksiin kudulle pyrkiessään (RKTL:n julkaisusta no 186, Itämeren lohikantojen elvytysohjelma SAP vuosina 1997-2002). Hämmästyttävää kyllä, valmisteleva työryhmä ei ole huomioinut tätä RKTL:n julkaisua lainkaan!

Lohi on tavoitettavissa avomerellä koska se kulkee rajallisia reittejä myöten, pelkkä jokisuupyynnin rajoittaminen Perämerellä ei riitä.

Ahvenanmaan alueella ja Saaristomerellä on harhaanjohtavaa edes puhua avomeripyynnistä, koska lohen kulkureitit ovat kapeita ja kala on helposti tavoitettavissa. Nykyteknologialla lohiparvien liikkeet ja käyttäytyminen ovat helposti havaittavissa, joten kalastus on tehokasta.

Uuden asetusesityksen mukaan kaikki mitantäyttävät alle 85 cm pitkät kalat voidaan ottaa saaliiksi! Luonnonkudusta syntyneet lohien pyynti, on ristiriidassa SAP tavoitteen kanssa.

Miten ehdotetun ylämitan noudattamisen valvonta toimii? Ainakaan kalan myyntipaikoilla havaittuna mittaa ei voida valvoa riittävästi. Kauppiaiden kalatiskeillä törmää kesäaikaan säännöllisesti Perämeren lohiin, jotka ovat suuria ja eväleikkaamattomia. Fileoidusta kalasta ei kalan pituutta helposti voi päätellä, saati sitten enemmän jalostetusta.

Eväleikkausten havaitseminen on vaikeaa varsinkin puolijalosteista ja jalosteista.

Myös alle 85cm luonnonlohilla on varmasti merkitystä luonnonlohien kantaan ja geneettiseen diversiteettiin, muutenhan luonto olisi ne karsinut jo aikaa sitten.

Asetusesityksen mukaan viime vuosina on lohikiintiöstä jäänyt saamatta suuri osa, karkeasti ottaen neljännesmiljoona lohta. Jokivarsien saalistilastoissa ei kuitenkaan ole havaittavissa merkittävää paranemista, pikemminkin päin vastoin. Toisaalta tällöin luonnonsmolttituotannonkin olisi pitänyt rajusti kasvaa, mitä ei tilastoissa havaita. On mahdollista, että viralliset saalistilastot eivät myöskään ole paikkansa pitäviä, vaan niissäkin esiintyy virhettä.

Saalistilastoissa eivät näy ammattimaisin keinoin pyytävien vapaa-ajankalastajien, ns. kotitarvekalastajien saaliit. Tältä osin tilastoaineisto on puutteellinen. On otettava huomioon myös se tosiasia, että lohta saadaan saaliiksi varsin runsaasti ”siikaloukuista” ja –verkoista, joilla pyytämistä ei ole rajoitettu. Tällaista pyyntiä harjoitetaan ainakin Perämerellä runsaasti ja tilastotietoa tästä ei ole ensinkään.

Edellä mainittujen syiden takia lohen ajoverkkokalastuksen lopettamista lopullisesti tai ainakin määräajaksi tulisi vakavasti harkita Suomen osalta ja koko Itämerellä. Kalastus tulisi kohdistaa ainoastaan velvoitusistutusjokien suulle, jolloin lohenkalastus tapahtuisi ns. terminaalikalastuksena.

Terminaalikalastuksessa pyynti kohdistuisi pääasiassa suurempiin kalayksilöihin, jotka ovat avomerellä kasvattaneet biomassaansa maksimiin. Tällöin saavutetaan yksittäistä istutettua kalaa kohden mahdollisimman suuri tuotto. Lohenkalastuksen siirtäminen avomereltä vain terminaalialueilla tapahtuvaksi kalastukseksi helpottaisi ja tehostaisi merkittävästi myös kalastuksen valvontaa.

Terminaalialueiden oikealla suunnittelulla ja kalastuksella päästäisiin mahdollisimman pieneen häiriöön luonnonlohikannoille. Tällöin pyydettäväksi istutettavat kalat istutettaisiin alueille, joilla ei luontaista lisääntymistä merkittävästi tapahdu.

Luonnonlohet syntymäjokiuskollisina nousisivat vapaasti synnyinjokiinsa ja pyydettäväksi istutettavat kalat istutusalueillensa, jolloin pyynnillä vahingoitettaisiin merkittävästi vähemmän luonnonkaloja, kuin avomeripyynnillä jossa erittely on tällä hetkellä lähes mahdotonta.

Avomerikalastus on sekapyyntiä, jossa pyynnin kohteena ovat myös keskenkasvuiset kalat ja luonnonkalat. Uuden asetusluonnoksen mukaisesti vilja pitäisi niittää jo vihreänä ja kaiken kukkuraksi syödä vielä siemenetkin!

Takaisin Uutiset