Teksti: SFM-toimitus
Kuvat: SFM-toimitus

Avajaiset lauantaina

Erinomaisena meritaimenjokena pidetty Dal –joki Ålvkarlebyssä avasi kalastuskauden räväkästi ilotulituksilla ja näpsäköillä taimenilla. Kolmihenkinen kalastustoimittajaporukka oli kutsuttu Suomesta juhlistamaan meritaimenkauden avajaisia kalastuksen ja muun pikkuohjelman merkeissä. 

Päätoimittaja Loisa, Jari Tuiskunen ERÄ-lehdestä sekä yllekirjoittanut pääsi lauantaiaamuna klo 8.00 tienoilla avaamaan kalastuskauden hyisissä olosuhteissa, seitsemän asteen pakkasen naksutellessa näppikalustoa tönkköön kuntoon. Pojat keskittyivät rannalta kalastukseen ja itse intohimoisena soutukalastajana pääsin ammattilaisen kyytiin kun paikallinen kalastusopas Ola Öbrink kelpuutti minut veneeseensä.

Aloitimme Olan omatekoisilla vaapuilla joista yksi kolusi puntin kanssa pohjia myöten ja kaksi syväuintisina kaukana perällä. Soutualue on kalastuskeskuksen kohdalla ja olimme koko ajan näytillä rannalla vaeltaville kalastajille joten saalispaineet olivat aikamoiset. Ola oli ehtinyt jo aamusta saada kolme alamittaista taimenta ennen kuin ennätin veneeseen.

Olisiko lisäpainon tulo veneeseen vaikuttanut kielteisesti kalojen kiinnostukseen vieheitä kohtaan sillä reilu tunnin soutu ei näyttänyt tärppiäkään.
Kohteliaana kalastusoppaana Ola sanoi että voisimme kokeilla mukana tuomiani vieheitä ja kiitin kunniasta kun vaihdoimme kahteen vapaan minun pakkini tuotteita. Tuo vaihdos tuotti melko miellyttävän yllätyksen kun heti ensimmäisellä laskulla kopsahti 1.2 kg kirkas meritaimen pinkkiselkäiseen Haku-vaappuun. Jatkoa seurasi kun muikunvärinen Joonas sai seuraavaksi kyytiä mutta sentin alle mitan toi kalalle vapauden takaisin.

Liki kymmenen kalaa käytimme veneessä päivän aikana, vuorotellen kunnostautui Haku ja Joonas. Muutama kookkaampi kala kävi vääntämässä vapaa mutta ainahan ne isot karkaavat.

Sunnuntaina suuta messingille

Jatkoimme sunnuntaina soutukalastusta heti aamusta Olan kanssa kun Jari ja Tapsa himoitsivat heittokalastusalueen perkausta. Vaihdoin siimoihin pari Emmaa ja Ismo Kurjen tekemän vaapun, suomalaisin voimin veden alle siis. Iku olikin ottipelinä heti aamusta ja puolentoista kilon kirkas taimen päätyi veneeseen lyhyen väsyttelyn jälkeen.

Puolen päivän jälkeen oli veneessä käynyt kuusi kalaa mutta se iso vielä puuttui kunnes viimeisellä lenkillä rävähti kunnolla. Vavasta tunsi heti että vauraampi kala on vastassa mutta kylmä vesi vei parhaimmat mehut kalasta ja Ola sai haavia komian pötikän veneeseen.
     
    
    3,2 kiloinen nousukala sai Harrinkin suun messingille. Kuva SFM-toimitus
Digitaalipunnitus antoi tulokseksi 3,2 kg ja pituutta 68 cm. Kirkas nousutaimen, erittäin kaunis ja lihava jötikkä. Tuohon kalaan oli helppo lopettaa sillä olimme soutualueen kiistattomia kuninkaita Dal joen kalastuskauden 2003 avajaisissa. Heja yhteispohjoismainen yhteistyö.

Soutuvinkkejä ja huomioita

Soutualue oli jäiden vuoksi jäänyt varsin pieneksi mutta kaksi selvästi erottuvaa ottipaikkaa oli havaittavissa. Soutualueen ja perhoalueen rajalla on keskikarikko jonka alareunan luona oli erinomainen paikka. Kalat nousevat alavirrasta tuohon karikonreunalle pyörimään ja kohdalle uinut viehe (oikean värinen) saa kyytiä. Osa kaloista nousee karikon ohi tietenkin ylöspäin mutta osa kaloista laskeutuu (laskeutui) alaspäin jäänreunan luokse. Nämä kaksi kohtaa antoivat meidän reissulla parhaiten kalaa.

Hyviä paikkoja ovat myös kalastuskeskuksen vastapuolinen ranta, siellä on varsin syvää joten vieheiden pitää olla syväuintisia. Hyvä keino on virittää vaaput uimaan spinfluga –tyylillä eli puntti siimatapsissa vaapun eteen. Kun jäät alkavat painua alaspäin niin soutualue laajenee ja ottipaikkoja tulee lisää käyttöön. Näin aloituksessa vesi oli alhaalla ja virta rauhallinen joten moottoria ei käytetty lainkaan.

Joella on kolmen vavan maksimisääntö joka virran koko huomioon ottaen on aivan riittävä. Vieheiden väreistä voidaan sanoa ruotsalaistuntuma ja suomalaistuntuma. Paikallisten suosikkivärit ovat vihreä ja punainen. Muita sitten ei oikeastaan olekaan. Nämä värit näytti olevan kaikkien soutajien suosiossa. Suomalaistuntumaa vein Emman, Haku-vaapun ja Joonaksen muodossa ja vaikka värit eivät olleet parhaita niin parhaiten noilla nyt ainakin saatiin kalaa. Myös uintiliike on merkittävä kalansaannin kannalta. Paikallisissa vaapuissa oli vahva potku, tuskin nimeksikään hakua. Omissa vaapuissa keskityin saamaan uintiin epäsäännöllisyyttä eli voimakasta hakua ja tämä keino osoittautui sittenkin toimivammaksi kuin paikallinen.

     
     Emma saa taas kerran kyytiä. Kuva HarriM
Soututyyli on tuttua virran soutua eli ylävirrasta lähdetään laskemaan alaspäin siksakkia loirautellen vieheitä tunnetuille ottipaikoille. Siimapituudet ovat kahdenkymmenen metrin tienoilla, puntin kanssa haetaan painolla pohja ja siitä pikkuisen siimaan sisään.

Kalat otetaan veneeseen haavilla, nostokoukkuja en nähnyt kenelläkään soutumiehistä.

Parasta kalastusaikaa on juuri kauden avaus mutta meidän vierailun aikaan kelit olivat vaikeat, kova pakkanen ja pieni soutualue jäistä johtuen pienensi saalista. Viikonloppuna ei voimalan kautta juoksuteta vettä siihen malliin kuin arkipäivinä ja tämä piti kalat passiivisina. Paikallisten soutajien mukaan kalantulo paranee kummasti kun maanantaisin aloitetaan sähkönteko eli vettä vyöryy turbiinien läpi ja virranpaine kasvaa. Se saa kaloihin liikettä ja aktiivisuus lisääntyy.

Meritaimenta nousee läpi vuoden jokeen joten tarjolla on kirkkaiden kalojen lisäksi tummia asentokaloja. Mekin saimme kolme tummaa taimenta ja sitten toistakymmentä kirkasta kalaa joten soutualue antoi saalista keskinkertaisesti.

Lisätietoja:

Älvkarleby Sportfiske:
www.alvkarlebysportfiske.nu
E-mail:
          
              
Kalastusopas Ola Öbrink tuntee jokensa. Mies on jokaisen laskuttamansa kruunun arvoinen taituri. Kuva SFM-toimitus

Kalastusopas Ola Öbrink
www.go.to/laxbonden

Laivamatkat järjesti Viking Line
www.vikingline.fi

Kuva: Ola soutaa (HarriM)