 |
|
|
|
||||
|
|
Juttu on palautettu lehden arkistosta. Teksti on alkuperäinen; vanhentuneet yhteystiedot on poistettu.
Kyläkauppa
Keskisen kutsuvieras tilaisuutta, jota nimitettään Lohiriehaksi,
vietettiin 23.1.2004. Tilaisuus järjestettiin Ähtärissä
Rautiolammella, johon Vesa Keskinen on istuttanut loihakat määrät
kirjolohta ja nieriää. Kaikkiaan tilaisuuteen saapui liki neljäsataa
vierasta tavoittelemaan komeita kaloja saalispusseihinsa. Vesan mukaan
Tuurin osuus kisassa pitää olla suuri joten kaikille kilpailijoille
jaettiin samanlaiset pilkkivälineet. Omien välineiden käyttö oli
kokonaan kielletty. Myös reikiä oli kairattu valmiiksi yli 400 joten
kairojakaan ei välttämättä tarvittu.
Kisan aikana oli tarjolla virvokkeita, lämmintä rommia, makkaraa, vartaassa kellivää sikkoo ja jälkiruoaksi lettuja mansikkahillolla. Monia tunnettuja pilkkimiehiä ponkaisi jäälle kun Kari Rautio losautti haulikolla lähtölaukauksen klo 12.00. Kolmetuntisen kisan aikana piti kalapussia saada kartutettua riittävän vauraaksi, että illan palkintojen jaossa pääsisi pokkaamaan. Lisähoukuttimena oli istutettujen kalojen joukossa sata kirjolohta joilla viipotti selässä 200 euron lahjakortin merkki.  Osalla istareista oli merkki, joka oikeutti 200 euron lahjakorttiin. Omalla kohdalla taktiikka oli selvä. Pari termosmukia rommia täyteen, juoksu täysillä vastarannalle ja pilkki veteen. Kun sain rimpuiltua itseni ja pilkkireppuni vastarannan tuntumaan (matkaa peräti 100 metriä), pudotin Mutu Leechin Rautiolammen syvyyksiin. Kymmenen sekuntia ehdin onkia kun viehettä vietiin. Ensimmäinen lohi heilahti pienen uiton jälkeen jäälle naps vain. Syrjäsilmällä näin muidenkin lähellä olevien kiskovan kaloja jäälle. Nopeasti viehe pyyntiin ja nyt jouduin odottamaan pari kolme minuuttia kunnes vapa taipui. Äskeistä vauraampi köllykkä tuli jäälle ja ajatukset kieppuivat jo palkintopallilla kunnes seuraavat kymmenet minuutit pudottivat sieltä tylysti alas. Kolmas kala olikin kaunis rautu mutta niin oli moni muukin vedellyt siinä välissä kaloja. Huhuja kuului seitsemästä kalasta ja omat kolme kalaa tuntuivat varsin vähiltä. Hiljaisena hetkenä kävin täydentämässä ruokavarastoa töpselinokalla ja grillimakkaroilla. Parit pilsut oli kiva kumota palan painikkeeksi ja sitten taas vapa käteen.
Jonkun aikaa heiluttelin tyhjää kunnes
taas nappasi. Kala oli varsin hyvässä lihassa ja mikä parasta, 200
egen lappunen pilkotti silmään iloisesti. Taas tyhjää nykimistä hoi
kotvasen ja rauhalliseen tahtiin onki myös ympäristö. Kala sieltä ja
toinen täältä oli onkijoilla tahti.
Vielä taipui vapa kunnolla, silloin kun sitä vähiten odottaa. Rauhalliset uitot ja sain kirjon jäälle. Nyt alkoi mielessä kaivella uudelleen palkintopallin kutsu mutta lähellä onkiva kilpaveikko vetäisi samalla myös viidennen kalansa. Kun toisella puolella onkiva äijä sai kanssa viidennen kalansa, olin tippumassa uudestaan pallilta. Enhän tiennyt mitä muualta oli saatu.
Keskisen
Matti kävi näyttämässä omaa pussiaan, siellä oli neljä kalaa.
Kahdella vielä merkki selässä. Jos kerta Mattikin oli noin monta
saanut niin miten sitten kalamiehet.
Niin sitä mentiin pikku hiljaa kohti kolmea
jolloin kisa päättyisi. Hyvin tiiviisti ongimme väristyttäen ja
nykyttäen pilkkijämme ja kuinkas ollakaan viiden kalan naapuri sai
tarttumaan lohen pilkkiinsä. Ai perhana kuului kun kala pääsikin
irti. Samalla omassa siimassa värähti ja heti perään vapa taipui
kunnolla. Kalan liikkeistä päättelin nyt olevan kunnon möykyn
kiinni. Varovasti väsytellen sain lohen pään avantoon. Tiukasti
sormet kitusiin ja lohi jäälle. Vain kymmenen minuuttia ennen päätöstä
sain tämän viimeisen, liki puolentoista kilon mötikän. Kun RAution
haulikko paukahti kisan päättymisen merkiksi, oli epätietoisuus
melkoinen. Rannalla porukat arvelivat pussini sisällön riittävän
helposti viiden sakkiin, olihan painoa säkillä 6,795 kg.
Illalla palkintojen jako jännitti melkoisesti ja kuulin että kolmanneksi tulleella kaloja oli rapia viisi kiloa niin tiesin että pallille noustaan. Kun toisellakaan ei ollut kuin vähän reilummin päälle viisi kiloa niin voittajasta ei ollut epäselvyyttä. Kävin pokkaamassa Vesalta upean rannekellon yleisön suosionosoitusten kera. Ensimmäinen kerta Keskisen Lohiriehassa ja heti voitto. Tuiskunen kyllä palautti maanpinnalle että ensi vuonna vedät sitten vesiperän. Sinne on kuitenkin vuosi aikaa, hehkutetaan nyt täysillä tätä voittoa. Ai niin, illan aikana ei kellekään jäänyt epäselväksi mitä kello on! Team SFM
onnittelee Harria makeasta voitosta! |
Kuva: Kala-Harri ja
Outokumpulainen kirre. Mies on ennenkin saanut kaloja! |
||||
 |
 |
||||||
