Ämpärinuotio
                         
           Ympäristöystävällistä tulentekoa

Teksti: SFM-toimitus
Kuva: Petrus
Idea: Juhani Heikkilä

Oli kylmä ja hyytävän tuulinen päivä joulukuun lopussa Säkylän Pyhäjärven jäällä (-20 astetta ja 18 m/sek idästä). Petrus, Rebu ja minä sinnittelimme järven länsirannalla pari tuntia aamukalassa. Sitten oli pakko ajella baariin munkkikahveille. Tauon jälkeen päätimme jatkaa siiankalastusta järven itärannan Vahoniemessä. Puustoinen ranta suojaisi pahimmalta viimalta.

Samalla pelipaikalla oli ongella myös kaksi köyliöläistä kalamiestä: Juhani ja Paavo. Jossain vaiheessa Juhani kävi autolla ja toi jäälle ämpärillisen klapeja. Idea ei heti meikäläiselle auennut. Ajattelin ensin, että kaverit tekevät tavallisen nuotion jäälle ja että ämpäri on vain puunkantoteline. Juhani latasi pari Turun Sanomaa klapien väliin ja sytytti tulet niiden avulla. Ahaa! Ämpäri olikin kamiina!

Juhanin  ämpärinotskin idea on yksinkertainen: Matalahkoon, mutta leveään, peltiämpäriin tehdään pohjan yläpuolelle sivupeltiin muutaman sentin välein puukolla ilmanottorei'itys. Ämpäri ladataan täyteen jo kodin puuvajassa. Klapit ladotaan pystyasentoon mahdollisimman tiukkaan, vain sanomalehden (turkulaisilla Turun sanomat, tamperelaisilla Aamulehti ja helsinkiläisillä ...) mentäviä välejä saa jäädä. Kun lehdet sytytetään, vähitellen koko pystynuotio palaa iloisesti. Juhani kertoi nuotion paloajan olevan helposti 3-4 tuntia. Hiillos voi kestää jopa 6 tuntia. Kun ämpärin alle laitetaan tukipuut, se ei palaessaan vajoa jäähän. Ämpärin pohja lämpenee vain vähän, sillä sivurei'istä imeytyvä ilma jäähdyttää pohjaa. Aluspuiden ja pohjan väliin voi huoleti laittaa kätensä sitä polttamatta, kun nuotio palaa.

Ämpärinotski on kätevä pitää matkassa, jos liikutaan jäällä kelkalla tai vedetään perässä pulkkaa. Pilkkihommissa notski on mainio vehje makkaroiden paistamiseen tai eväiden sulattamiseen. Uskon, että näillä tulilla tissauttaa kahvitkin, kunhan saa kehitettyä jonkinlaisen pannunpitimen. Hiilloksen päällä voisi varmasti savustaa päivän saalista, jos matkaan on ämpärin lisäksi varattu savulaatikko. Valmiiksi hiipunut ämpäri napataan mukaan ja toimitetaan vähäiset jätökset pois jäältä. Jäälle jää vain pienehkö sulanut alue, jonka seuraava lumisade kattaa.

Muita käyttömahdollisuuksia tälle Juhanin keksinnölle on useita. Saaristossa tulenteko on aina ongelma. Tämä notski veneeseen ja tulenteko luodoille onnistuu, eikä kallioon jää satoja vuosia säilyviä tulenpohja-arpia. Etelä-Suomen ruuhkaisilla onkipaikoilla sekä joilla että järvillä polttopuut ovat yleensä aina loppu, mikä näkyy tulipaikkojen ympäristön puuston raiskaantumisena. Omat tulet ämpäriin, niin ei tarvitse nirhata eläviä puita makkaranpaistoliekkeihin. Pohjoisen miehet ehkä vierastavat tällaisia tulia, mutta olisiko esimerkiksi Tenon varrella syytä harkita ämpärinotskeja. Loppukesästä Tenon suosituimmat lähtöpaikat ja rannaltakalastuspaikat ovat yleensä yhtä nuotionpohjaa.

Kuva: Makkara paistuu, eväsleivät sulavat ja kädet lämpenevät